Eikö oululaisia muka saa liikkeelle? Aikamatkan, kaupungin 400-vuotisjuhlinnan huipennuksen tavoitteeksi heitettiin puolihuolimattomasti, jopa pienenä vitsinä 127 000 kävijää, eli saman verran kuin Oulussa on asukkaita. Miten kävikään: vaikka oululaisista varmasti löytyy niitäkin, jotka eivät Aikamatkalle voineet tai halunneet osallistua, kävivät muut heidänkin edestään.
Moni ehti jo kaivata tapahtumalle vähintään viikon jatkoaikaa, heräsipä villeimmissä visioissa ajatus Aikamatkan naulitsemisesta pysyvästi Ouluhalliin.
Siitähän voitaisiin tehdä jonkinlainen koko kaupungin asukastupa, jossa ihmisten olisi kätevä piipahtaa tai viettää pitempäänkin aikaansa, tavata tuttaviaan ja nauttia kulttuurista; joko tekemällä sitä itse tai seuraamalla toisten työn tuloksia. Ilman korkeaa kynnystä, helposti ja halvalla.
Aikamatkan idean kehittelyä voisi jatkaa vielä pitemmälle "historian Tietomaan" suuntaan, jossa oleellista on tekeminen ja kokeminen. Juuri se erotti tämän Aikamatkan pölyisistä museoista ja etäältä ihailtavista näyttelykokoelmista.
Historian kansantajuistajia Oulusta löytyy, etunenässä tietenkin Markus H. Korhonen, josta tehtäisiin koko homman keulahahmo ja kasvo. Oululaisten rakastama historioitsija hyöri sen verran elementissään Aikamatkan pyörteissä, että tuskinpa hänellä itselläänkään mitään tällaista ajatusta vastaan olisi.
Mutta toki kaupungissa on muitakin alan taitajia, joiden avulla historiaa voitaisiin tarjota sopivina suupaloina. Heidän kynästään lähtivät monet Aikamatkan nokkelista kuvaelmista, joita tämänkin lehden palstoilla on jo ehdotettu tallennettavaksi myöhempää käyttöä varten.
Hallinsa puolesta kalpeaksi valahtaneille urheilunharrastajille voitaisiin puhaltaa samoilla tulilla toinen kupla vaikka Heinäpäähän, johon jo muutenkin on uutta hankkeilla.
Juhlavuoden järjestäjät tavoittelivat alusta saakka vuoden h uipennukseksi tapahtumaa, johon kaikki kynnelle kykenevät voisivat osallistua.
Erityisen onnellista Aikamatkan onnistumisessa oli se, että sen myös tekivät suurelta osin ihan tavalliset "arkioululaiset". Huolella tehtyjen lavasteiden henki syntyi esityksistä, joita oli arvatenkin pitkään ja hartaasti harjoiteltu.
Esitysten ja joka päivä vaihtuvien tapahtumien ansiosta Aikamatkassa saattoi piipahtaa useampaan kertaan ja nauttia sen pituisen annoksen kuin halusi. Lieneekö 7,5 tuntia ollut yksittäisen käynnin ennätys, sellaisesta ainakin oppaille raportoitiin.
Aikamatkasta tiedotettiin omalla esitteellä ja lukuisilla lehtijutuilla, mutta luultavasti tehokkaimmin viesti meni kuitenkin perille puskaradion kautta: tyytyväiset kävijät saivat nekin innostumaan, jotka eivät alunperin koko asiaa noteeranneet.
Esimerkiksi käy vaikka tasavallan presidentti, jonka ohjelmaan tehtiin lennossa 15 minuutin ylimääräinen mutka. Todellisuudessa tuossa ajassa ei Aikamatkasta kyllä tainnut paljon irrota, mutta tulipahan käytyä.
Tätä luettaessa Aikamatkan rakenteita varmaan jo puretaan. Tapahtuma päättyi lauantaina ja matkanjärjestäjät vetävät ansaitusti henkeä. Heitä pelkkä ajatus pysyvästä Aikamatkasta epäilemättä kauhistuttaa, urakka ei varmasti ole ollut aivan pieni.
Pelkän talkoohengen ja hyväntahtoisuuden varaan ei tietenkään voisi laskea. Silti kaupungissa lienee aika tavalla piilossa sellaista osaamista, jolta mielekäs purkautumistie on puuttunut.
Saahan sitä aina haaveilla. Juhlanjärjestäjiä voi joka tapauksessa onnitella. Kerrankin on saatu aikaan jotain sellaista, josta kellään ei tunnu olevan pahaa sanottavaa.