liisa.laine@kaleva.fi
Kempeleessä on ensi torstaina tavallista kiinnostavampi vaalipaneeli. Ei, tämä ei ole mainospätkä Kalevan Kempeleen tietoiskusta - sen vuoro on vasta vajaan kahden viikon päästä. Nyt on kyse Kempeleen lukion järjestämästä vaalitentistä, jossa nuoret kysyvät Oulun seudun päättäjiltä ajankohtaisista asioista.
Otsikkona on Suur-Oulu -paneeli. Aihelista näyttää haasteelliselta: päättäjiltä kysytään muun muassa kantaa Kempeleen asemasta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Löytävätkö nuoret tästä tärkeästä, mutta yleisessä keskustelussa tylsäksi leimatusta aiheesta uutta särmää ja sähäkkyyttä. Rehellisesti sanottuna mielenkiintoisinta on nähdä, kiinnostaako aihe oikeasti nuoria. Anteeksi ennakkoasenne: on todella erinomaista, jos näin todella on.
Huomattavasti helpompi on uskoa, että paneelin muut aiheet ovat nuoria lähellä: lukiokoulutus Oulun seudulla ja nuorisotyöttömyys. Monella Kempeleen lukiolaisellakin on todennäköisesti jo turhauttavia kokemuksia esimerkiksi toivottomasta kesätyöpaikan haeskelusta.
Totuus nuorten ja politiikan vieraantumisesta ei välttämättä ole niin synkeä kuin yleisesti uskotaan. Viime eduskuntavaalien alla tehty tutkimus osoitti, että nuorten suhtautuminen politiikkaan on kiinnostunut, mutta kriittinen. Neljä viidestä piti äänestämistä kansalaisvelvollisuutena. Yhtä moni uskoi, että äänestämällä voi vaikuttaa.
Masentavaa sen sijaan oli, että yli puolet epäili puolueiden olevan kiinnostuneita vain nuorten antamista äänistä, ei heidän mielipiteistään.
Epävirallinen kyselykierros lähipiirin nuorisossa osoitti, että ainakin tämä viimeinen päätelmä pitää paikkansa.
Epäiltiin myös, että nuorilla on jo valmiiksi puolueiden ehdokkaista sellainen kuva, että ne ovat niitä samoja vanhoja vaan: "Joten miksi niitä sitten kiinnostaisi jonkun parikymppisen makaronimaito-tonnikala -nälkäkuuri tai pikavippilainakierreÊ6;"
Tuossa jo mainitussa viime eduskuntavaaleja edeltäneessä laajassa tutkimuksessa tämä sama asia muotoiltiin toteamalla, etteivät nuorten arkipäivä ja politiikan maailma kohtaa. Jos nuorten tärkeinä pitämät asiat ylipäätään nousevat esille, puolueet eivät osaa tarjota niihin kunnon ratkaisuja.
Helpolta tuntuva ratkaisu saada listoille nuoria ehdokkaita, joita nuorten on helppo äänestää, ei sekään välttämättä tepsi. Valtakunnan politiikasta on hyviä ja kohtalaisen tuoreita esimerkkejä siitä, kuinka moni nuori poliitikko onkin jo valmiiksi "vanha", eikä mikään oikeasti muutu. Haussa ei ole "erilainen nuori" vaan tavis, joka olisi tarpeeksi kiinnostava.
Nuorten äänestämättömyys ei silti tarkoita, etteivät nuoret haluaisi asioita muuttaa ja parantaa. Puoluekeskeisen politiikan rinnalle vain ovat nousseet muut osallistumisen ja vaikuttamisen keinot.
Äänestämättä jättäminen saattaa johtua siitäkin, ettei nuori - ja vanhempikin - tiedä, mikä kunnan- tai kaupunginvaltuusto on ja mitä siellä tehdään. Miksi siis nähdä ylimääräistä vaivaa ja käydä äänestämässä, kun ei edes tiedä, mitä on valitsemassa?
Siitäkin syystä esimerkiksi Kempeleen kaltainen määrätietoinen nuorten "yhteiskuntakoulutus" on hieno asia.
Toisaalta meitä kaikkia, niin nuoria kuin vanhempiakin, koskettavat tärkeät asiat pitäisi tuoda esiin ja käsitellä niin, että kaikki tajuaisivat, että juuri minun elämääni vaikuttavista jutuistahan tässä on kyse, eikä vain jostain käsittämättömistä kirjainyhdistelmistä. Siinä on haastetta vähän joka puolelle, ei vähiten meille, jotka kunnallispolitiikasta kirjoitamme.