Pilkinhän pitäisi olla sitä, että aurinko paistaa autuaasti naamaan ja kalaa tulee kuin siimaa. Ahventa Pateniemessäkin kyllä sunnuntaina saatiin, paikoin ihan kilokaupalla, mutta tuulinen pakkassää karmaisi jopa tosipilkkijöitä siinä määrin, että Oulussa SM-pilkin esikisoissa reikiä kairasi vähemmän väkeä kuin rannalla pyöri varsinaisia SM-kisoja varten harjoittelevaa talkooväkeä.
Pettyneitä ei 149 pilkkijän joukosta silti ainakaan satunnaisotoksella tullut vastaan. Onhan pilkki, kuten muukin kalastus, ennen kaikkea asennelaji.
Otetaan nyt esimerkiksi Seija Kokkarinen Siilinjärveltä Savosta. Hän on pilkkinyt 40 vuotta ja palasi neljän tunnin kisaurakan jälkeen sunnuntaina kolmen ahvenen kanssa meren jäältä, kahden ja puolen kilometrin päästä.
"Tänne pitää asennoitua", Seija Kokkarinen tuumaa: "Ei osaa olla tulemattakaan." Neljän naisen porukassa on sitä paitsi mukava matkata ja laatia strategioita.
Ennätyspilkkinsä Kokkarinen on tehnyt -35 asteessa. Pyynnöstä veteraanisarjalainen laskeekin vaatekertansa: "Viisi ylhäällä ja viisi alhaalla ja sadetakki tuulta pitävänä piälimmäisenä." Yhtään ei näillä varusteilla paleltanut, jäätähän piti kairata tuon tuosta. Se oli sentään 80-senttistä, läpikotaisin teräsjäätä.
Kalat nappasivat viiden metrin syvyydessä. "Pelkällä mormuskalla sain ja surviaisen toukka siinä oli syöttinä."
"Kuukauden kuluttua tullaan varmasti uudestaan, satoi tai paistoi", Kokkarinen lupaa.
Kuukauden päästä Taskisenrantaan odotetaan peräti 2 300:aa SM-pilkkijää.
Lue lisää maanantain Kalevasta!