Pysyvää on vähän. Yhden sanonnan mukaan pysyvää on vain muutos. Ainakin maailmantalouteen se pätee. On nousua ja laskua, hiipumista ja kasvua, ei koskaan tasaista. Siksi myös taantuman mahdollisuudesta varoittaminen on realismia, ei onnettomuuden manaamista. Olkaapa varuillanne, suomalaiset!
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tuore ennuste varoitti euroalueen kasvun hidastuvan. Äkkiseltään ennakoitu muutos, 0.7 prosenttia, vaikuttaa pieneltä. Mutta matala on lähtötasokin, vain 1,9 prosenttia. Siksi hiipuminen lohkaisee ison osan kasvusta. Suomen talous pysyy OECD:n mukaan yhä euroalueen keskitason yläpuolella, mutta täälläkin vauhti laantuu.
Ennusteet ovat ennusteita. Todellisuus poikkeaa niistä aina jonkin verran. Joka tapauksessa hidastumisen syyt, eli öljyn entistä korkeampi hintataso, euron korkea kurssi suhteessa dollariin ja euromaiden heikko sopeutumiskyky pätevät.
Pahalta näyttää myös Suomen laajaksi jämähtäneen työttömyyden takia. Hallitus saa varautua siihen, että sen lupaama työllisyysasteen nousu 75 prosenttiin jää kaukaiseksi haaveeksi. Huhtikuussa työllisyysaste oli 66,6 prosenttia. Nousu käy kituliaasti.
Kun myös Suomen talous on kovin öljyvetoista, tuotantokustannukset nousevat. Meillä dollarin matala kurssi toimii sentään tässä kohden iskunvaimentimena. Se hidastaa öljyn kallistumista. Niinpä taalan arvon muutos vaikuttaa Suomessa kahdensuuntaisesti. Silti dollarin jyrkkä syöksy merkitsisi paljon enemmän vaikeuksia kuin hyötyä. Äkkirysäys ei ole kovin todennäköinen, mutta vaara on OECD:n mukaan kasvanut. Sitä pahentaa USA:n ennätyksellinen vaihtotaseen vaje. Kaikki tietävät, että vajetta pitäisi korjata. Niin ei vain näy käyvän.
Noin 30 prosentin retkahdus taalan arvossa voimistaisi USA:n inflaatiopaineita ja nostaisi korkoja. Se tietäisi osakkeiden ja kiinteistöjen hintojen vajoamista. Kysyntä ja tuotanto vähenisivät.
Niin kaukana kuin USA meistä onkin, sen talouden huojunta ulottuu tänne. Asia on tullut todistetuksi monta kertaa, ainakin New Yorkin vuoden 1929 pörssiromahduksesta lähtien. Muutkin maailmaa ravistelevat talouspulat leviävät ulkomaankaupasta elävään maahan.
Onko meidän sitten vain alistuttava siihen, että maailmantalouden melskeet kurittavat meitä säännönmukaisesti? On, ainakin niin pitkään kuin Suomi on nykyiseen malliin erittäin öljyriippuvainen maa. Se on peruskysymys.
Vaihtoehtojakin olisi.
Ydinvoiman meneillään oleva lisärakentaminen merkitsee tietysti jotakin. Mutta myös liikenteessä ja lämmitysvoimaloissa voitaisiin käyttää kotimaista polttoainetta nykyistä enemmän. Pelloilla kasvaa hyvää jalosteiden raaka-ainetta.
Monessa maassa bensaan lisätään jo reippaasti etanolia, kansanomaisesti pirtua. Johtuneeko Suomen päättäjien nihkeys vastaavaan ratkaisuun siitä, että valtio korjaa bensasta sievoiset verotulot. Jos polttoaine ei olisikaan täysin mineraaliöljypohjaista, rankkaa verotusta olisi vaikea perustella. Niin varsinkin siksi, että kotimainen polttoaineketju myös työllistäisi.
Dieselin osalta ensimmäiset, varovaiset päätökset on tehty. Nesteen Porvoon jalostamo alkaa tuottaa jonkin verran biodieseliä kesällä 2007. Se on askel parempaan. Paljon on sen jälkeenkin tehtävissä. Rypsiöljy sopisi myös moottoreiden voiteluun. Sen valmistus voitelisi myös talouden rattaita.
Energiasta riippuvainen maa on taloudessaan sitä itsenäisempi, mitä enemmän hyödynnetään omaa käyttövoimaa.