Johtavien teollisuusvaltioiden ja euromaiden jättimäiset tukipäätökset toivat hengähdystauon talousmyrskyn keskelle. Kriisin kielteisiä seurauksia ei kuitenkaan saada kuriin vielä aikoihin.
Maanantaista ei tullut uutta katastrofaalista viikon alkua koko maailmaa ravistelevassa rahamarkkinakriisissä. Päinvastoin ilmassa oli pitkästä aikaa toiveikkuutta siitä, että rahoitusjärjestelmän täydellinen romahdus ja koko maailmantalouden vajoaminen syvään taantumaan voidaan ehkä sittenkin saada estettyä. Myönteisistä odotuksista kertoi selvimmin se, että pörssikurssit eri puolilla maailmaa nousivat maanantaina selvästi viime perjantain pohjalukemista.
Luottamusta loi se, että viikonlopun aikana sekä johtavien teollisuusmaiden G7-ryhmä että 15 euromaata sopivat uusista keinoista rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi. Kummassakin kokouksessa päätettiin ottaa käyttöön samanlaiset lääkkeet: osallistujavaltiot lupasivat turvata pankkien vakavaraisuuden, jotta ne puolestaan voivat antaa lainoja keskenään sekä yrityksille että yksityisille kansalaisille.
Euromaiden kokouksessa hyväksyttiin myös pankkien ja muiden rahoitusalan yritysten osittainen kansallistaminen. Käytännössä hallitukset ostavat horjuvien rahoituslaitosten osakkeita. Valtioiden pelastustoimiin sijoittamat summat ovat huimia: Britannia rahoittaa kolmea suurpankkia yhteensä 47 miljardilla eurolla ja Ranska maanantain tietojen mukaan 40 miljardilla eurolla; Saksan valtio päätti sijoittaa suoraan pankkeihin 80 miljardia euroa sekä varasi peräti 400 miljardia pankkilainojen takauksiin. Suomessa ei suoria sijoituksia otettane käyttöön, mutta pankkien keskinäisiä lainoja ehkä aletaan taata.
Päätöksiä ei tehty hetkeäkään liian aikaisin, ja nyt pitää vain toivoa, että vireen vaihtuminen myönteiseksi ei ole hetken ilmiö. On todennäköistä, että pörssikurssien hermostunut sahaus vielä jatkuu, mutta paljon olennaisempaa on se, palaako markkinoilla luottamus pankkien pystyssä pysymiseen. Jos palaa, on saavutettu suuri osavoitto: silloin markkinoilla uskalletaan ottaa ja antaa lainoja, mikä on taloudellisen toimeliaisuuden avaintekijöitä. Jos luottamusta ei synny vieläkään, ollaan todella lähellä maailmanlaajuista lamaa, jollaisesta Kansainvälinen valuuttarahasto IMF sunnuntaina varoitti.
Ensimmäisiä merkkejä elintärkeän luottamuksen viriämisestä onneksi saatiin maanantaina, kun Euroopan pankkien välisen euromääräisen lainarahan hinta selvästi putosi.
Olisi kuitenkin toiveajattelua olettaa, että vaara on nyt ohi. Parhaimmillaankin nyt on saatu pumput toimimaan laivassa, joka oli uppoamisvaarassa. Puhtaana finanssikriisinä runsas vuosi sitten liikkeelle lähtenyt talouden häiriötila on ehtinyt jo kehittyä monissa maissa myös niin sanotun reaalitalouden kriisiksi. Esimerkiksi Saksan talouden kivijalka autoteollisuus on Yhdysvaltain hiipuneen kysynnän vuoksi ehtinyt vajota vakaviin vaikeuksiin. Edessä on joukkolomautuksia, jopa kokonaisten tehtaiden lopetuksia. Pommia ei ole purettu Yhdysvalloissakaan.
On niin ikään varmaa, että taantuman aallot lyövät myös Suomeen. Ensimmäiset merkit on jo nähty: uudisrakentamisessa on painettu jarru pohjaan, mikä lisää nopeasti alan työttömyyttä, ja asuntojen hinnat ovat kääntyneet selvään laskuun. Siksi valtiovallan pitää olla valmis nopeaan reagointiin, jos sellaiseen ilmenee tarvetta. Onneksi hallituksen kriisitietoisuus on viimein herännyt, ja Suomeakin koskevat uhat on tunnustettu vakaviksi.