Naiset ovat hankalia olentoja. Välillä niitä on liian vähän ja välillä liian paljon. Yleensä ne ovat väärään aikaan väärässä paikassa. Lisäksi ne ovat aina väärän ikäisiä ja väärän näköisiä.
Nuorena niitä ei voi palkata vakituisiksi työntekijöiksi, sillä vaarana on, että ne jäävät heti äitiyslomalle. Vastuulliset ja vaativat työt ovat miesten juttuja, mutta keskijohtoon kelpaa toki aina muutama työmyyräkin.
Sitten kun ikää on karttunut ehtisi, olisi kokemusta, näkemystä ja rohkeuttakin tarttua haasteisiin, tilaa pitää antaa nuoremmille miehille.
Huonoja äitejä ne ovat joka tapauksessa. Työssä olevaa paheksutaan lasten hylkäämisestä, ja kotona olevaa paheksutaan muuten vaan. Miestä ei paheksuta kummassakaan vaihtoehdossa.
Oikeastaan asia ei kosketa miestä millään tavalla, sillä perhe-elämällä on tapana vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja. Naista ei naimisiinmenon jälkeen ole olemassakaan, sillä valtaosalla ei ole enää edes omaa nimeä.
Vanhoina naiset puolestaan saavat riutua rauhassa kotona yksinäisinä, huonon eläkkeen varassa. Eläkekertymä on vaatimaton pienen palkan ja katkonaisen työuran takia. Se etu toki on, että pienellä eläkkeellä ehtii kituutella pitempään kuin miehet, jotka kuolevat nuorempina.
Tyttövauvoilla on todennäköisesti parhaat olot maailmassa. Niitä ei hylätä eikä tapeta sukupuolen takia. Tytöistä iloitaan siinä missä pojistakin. Pian alkaa kuitenkin kulttuurinen sopeuttaminen suomalaisiksi naisiksi ja miehiksi.
Tarhassa vilkkaat ja riehakkaat tytöt ohjataan takaisin tytöille paremmin sopivaan rooliin. Pojat saavat olla poikia.
Koulussa tytöt menestyvät yleensä hyvin. Siitä on herännyt epäilys, että oppisisällöt ja opetusmenetelmät eivät ole kohdallaan, vaan suosivat tyttöjä. Koulu tuottaakin ahkeria ja kilttejä tyttöjä, mutta iloisia ja itsetietoisia poikia.
Tyttöjen ei kanna pingottaa. Ahkeruus ja tunnollisuus ovat yliarvostettuja, turhaan nöyryyteen kasvattavia piirteitä. Kiltteydellä ei yksikään nainen ole päässyt eteenpäin.
Tyttöjen hyvä koulumenestys ei ennakoi hyvää asemaa ja palkkaa työelämässä. Nykyisen presidentin ja pääministerin päättötodistukset olivat keskitasoa huonompia, mutta ei se ole menoa haitannut.
Koulun jälkeen nuoret naiset lähtevät opiskelemaan. Tässäkin he tekevät vain vääriä valintoja. Tytöt hakeutuvat huonosti palkatulle sosiaali- ja hoitoalalle.
Naisvaltaisilla julkisen sektorin työpaikoilla ei vaikeassa taloustilanteessa ole näköpiirissä parempia palkkoja.
Pääsykokeisiin pänttäilyn sijaan laudaturin tytöt voisivat hakeutua suoraan luonnontieteellisille tai teknisille aloille yliopistoon kuten pojatkin.
Tyttöjen hakeutuminen teknisille ja luonnontieteellisille aloille purkaisi vähitellen vahvasti sukupuolen mukaan jakautuneita työmarkkinoita.
Hoivatyön miehistyminen tekisi terää. Mies- ja naisvaltaiset työpaikat sekoittuisivat, eikä enää tarvitsisi käydä iänikuista taistelua siitä, kuka vastaa vanhemmuuden kuluista tai jää hoitamaan sairasta lasta.
Naisvaltaiset alat kantavat taakan, eikä miesvaltaisilla aloilla ole koskaan kuultukaan sellaisesta asiasta kuin jaettu vanhempainvapaa tai isien kotiin jäämisestä aiheutuvat järjestelyt.
Monilla aloilla tytöt ovat menestyneet erinomaisesti, jopa huolestuttavan hyvin. Siksi kannetaan huolta lääkäri- ja diplomaattikunnan naisistumisesta. Insinöörikunnan miehisyys ei hetkauta ketään.
Kun tytöt lopulta valmistuvat ammatteihin ja ovat saaneet tutkintonsa suoritettua, on edessä vaikea valinta uran ja perheen välillä. Monipuolisesta päivähoidosta huolimatta kotihoito on yleistynyt.
Hallituksen aie jakaa kotihoidontuki puoliksi molempien vanhempien kesken on pirskauttanut pintaan raivoisan keskustelun naisen paikasta. Pari puoluetta on vakuuttuneita siitä, että tasa-arvoa edistetään parhaiten sillä, että nainen on kotona, sillä lapsen etu vaatii niin.