Kommentit on kerätty muun muassa Kaleva.plussan Juttutuvasta:
"Erään muuttopäivän aamuna avopuoliso tuli pelireissulta kotiin aivan tolkuttomassa kunnossa. Ukko örisi koko muuton ajan sohvalla, kun huhkin kuskiksi lupautuneen kaverin kanssa tavaroita kyytiin. Raivosta sain puhtia niin, että tavarat siirtyivät harvinaisen rivakasti. Toinen hyvä puoli oli se, että hyvityksenä äijä teki korvat punottaen kaikki kotityöt vielä pari kuukautta töppäyksensä jälkeenkin"
"Kaverinkaverinkaverilta kuultu: Muuttourakkaan tuli puoliyllättäen mukaan myös tyttökaverin isä ja pikkusisko. Ei siis naurattanut, kun teippaamattomasta laatikosta tipahteli eteiseen ja vielä pihallekin vanhoja pornovideoita ja jokunen Jallu. Varsinkin tyttöystävän pikkusiskoa tirisytti, kuulemma."
"Poimin paikallislehdestä muuttoavuksi pakettiauton ja kuskin, maksu oli vain viisikymppiä. Muuttoaamuna pihaan ryskytti ikivanha paku vänkärinpaikalla viinalta haiseva röllipeikko. Kuskina oli röllipeikon vaimo. No, tavarat kyllä saatiin muutettua, kun itse kannoin enimmät ja vahdin salaa, etteivät arvotavarat lähde väärään kotiin tai ettei röllipeikko saa krapuloissaan sydänkohtausta."
"Tuttavapariskunta muutti taloon, jossa ei ollut hissiä, neljänteen kerrokseen muistaakseni. Rouva oli viimeisillään, joten kantoapua ei sieltä tullut. Muuttoavuksi lupautui paljon porukkaa, mutta yllättäen alusta asti paikalla oli vain kaksi naista ja yksi mies. Entinen asunto tyhjennettiin näillä voimin. Uuteen asuntoon tuli ´avuksi´ myös yksi mies, joka puhui puolet ajasta puhelimeen ja oli tiellä. Kun herra suvaitsi keskeyttää lörpöttelyn, hän valikoi vain kevyimpiä tavaroita. ´Taidan ottaa näitä pussukoita vain.´ Kun viimein urakan jälkeen hiestä märkänä istahdimme syömään pöydän ääreen, paikalle tupsahti sitä luvattua muuttoapua enemmänkin."
"Viime viikonlopun muutto meni oikein hyvin. Menetin vain ihan vähän verta ja muussasin vain toisen kyynärpään. Joulukoristeetkaan eivät levinneet kadulle kuin kaksi kertaa. Voi onnea :)"
"Karuin muutto ikinä oli, kun muutin äidin ja isän helmoista ensimmäiseen omaan kämppään. Kodiksi en sitä voinut kutsua ikinä. Kolmen opiskelijan solussa olin ensimmäinen sisäänmuuttaja. Itku pääsi, kun asunnossa ensi kerran vierailin: jätesäkillinen vanhoja viini- ja olutpulloja sikin sokin pitkin asuntoa, kissanpissatahroja lattioissa ja kaiken huipuksi jääkaapissa kasvoi karvaista vihreää hometta ainakin viiden sentin paksuinen kerros kauttaaltaan. Ja haju sen mukainen!"
"Muuttaminen on ihan perseestä. Selkä jumissa aamulla, eikä ilman 800 buranaa ylös vuoteesta! Eikä muuttaa voi ilman koppaa kaljaa. Vähintään yks maljakko rikkoutuu, se on sääntö."
"Joskus 2005 olin työkaverille muuttoapuna Kemissä. Kyseessä ei ollut täysmuutto, vaan kollega oli avopuolisonsa kanssa hankkinut järjettömän raskaan, täyspuisen vaatekaapin. Jo etukäteen varoiteltiin kaapin olevan painava, mutta että "mitattu on ja hissiin sopii". Ei kun töiden perästä sitten muuttamaan. Meitä taisi olla toinenkin kollega ja muuttajan appiukko mukana. Kaappi oli peräkärryssä, ja melkoisella ähinällä ja puhinalla sen raahasimme hissin eteen vitsaillen, että on se kiva, ettei tarvitse viittä kerrosta portaita myöten kantaa. Noh, hissin ovi auki ja kaappia survomaan sisään. Kuin ihmeen kaupalla se juuri ja juuri sinne menikin. Sitten vaan joku painoi hissin oikeaan kerrokseen. Paitsi että hississä ei ollut varaavaa nappia, jolloin se ei minnekään liikkunut. Ja kuten tarkkaan mitattu oli, hissin se täytti, eikä kukaan sopinut sinne nappia painamaan. Painontunnistus hississä kuitenkin oli, joten sitä ei saanut tilattuakaan ylempiin kerroksiin. Perkele. Siinä sitä sitten varmaan kolme varttia raahasimme viidenteen kerrokseen kirosanojen ja melkoisen väkevän hienhajun saattelemana."
"Opiskelujen alkuaikana muuttaminen oli vielä helppoa, koska kämpän kalustus koostui sängystä, hyllystä ja ruokapöydästä. Sittemmin muuttoihin tuli mukaan naisihminen, jolloin tavaroiden ja etenkin astioiden määrä kasvoi eksponentiaalisesti. Samalla prosessi sai myös työnjohtajan eikä paikan vaihto ollut enää kivaa."
"Kun opiskelujen jälkeen oli aika muuttaa takaisin kotikaupunkiin, poikaystävä tuli noutamaan minua ja tavaroitani pakettiautolla. Olin luvannut pakata kaiken valmiiksi, jotta aamulla tarvitsisi vain roudata laatikot autoon. Edelliselle illalle osui iso juhla, ja ajattelin heitellä laittautumisen ohessa toisella kädellä tavarat laatikoihin. Eihän se sitten käynyt niin pikaisesti, vaan juhliin lähtiessäni olin pakannut ehkä yhden kaapillisen vaatteita. Juhlin pitkän kaavan mukaan, ja aamu oli hirveä: paha olo, asunnollinen tavaraa pakattavana ja kannettavana sekä vihainen poikaystävä eteisessä. Sänky ei mahtunut hissiin, joten se piti keplotella kolmannesta kerroksesta alas kapeita kierreportaita. Kun vihdoin oli siivouksen aika, huomattiin, että siivousvälineet oli pakattu auton perille ensimmäiseksi. Niitä ei enää saatu tavaravuoren alta ulos, joten koko asunto hinkattiin puhtaaksi vedellä kostutetulla talouspaperilla."
"Kaverit vaihtoivat asuntoja, ja muuttomatkaa oli vain pihan yli. Tavaraa kannettiin asunnosta toiseen. Helpolta kuulosta, mutta kun kantajia oli paljon, lopulta kukaan ei tiennyt, kenen tavaroita oli missäkin asunnossa. Kun laatikon vietyään haki uuden, toinen toi samaa laatikkoa takaisin."
"Kaikkein ´hauskinta´ oli olla talkooapuna, ensin piti herätellä vajaa tunti krapulaista talon isäntää ovia ja ikkunoita kolistelemalla. Kun ukko saatiin hereille, ryhdyttiin suunnittelemaan, mitä kukakin kuskaa ja millä. Omalla kohdalle lankesi jokseenkin hurja viritelmä, iso yhtenä palana oleva parisänky joka ei mahtunut peräkärryyn. Mainitsin kyllä asiasta varsin isoon ääneen. Iltapäivästä ryhdyttiin ihmettelemään, minne itse muuttaja on hävinnyt. Huumorintaju loppui, kun karpaasi saapuu paikalle pari tuntia myöhässä muutaman krapularyypyn nauttineena eli tollona päissään. Klassinen esimerkki ´asioilla on tapana järjestyä´ -ajattelutavasta eli toisen perseellä tuleen istumisesta."
"Tilasin taannoin muuttoauton Oulusta Jklään. Auto pakattiinja kuormuri lähti. Itse jäin vielä vähän siivoamaan ennen kuin lähtisin täyteen pakatulla Ooppelillani perässä. Niin vain kävi, että olin unohtanut kuormurin kyydistä muun muassa polkupyörän sekä ison kasan parvekkeelle väliaikaisesti nosteltuja kamoja, jotka eivät millään olisi autooni mahtuneet. Ei muuta kuin soittamaan muuttoautoilijalle, joka oli lähtenyt tien päälle kohti Oulua about kolome varttia aiemmin. Vähän kuski noitui, mutta kääntyi takaisin, eikä edes laskuttanut ylimääräistä. Pyörää ym. lastatessaan kyllä tivasi ainakin seitsemän kertaa, että onhan NYT kaikki varmasti mukana..."