Kun liigakiikari suunnataan takaisin syyskuuhun 2001, Kärppien taival haki ankeudessa vertaistaan. Kaksi ensimmäistä otteluaan joukkue kulki nollakerhossa, ja ensimmäinen kotivoitto näki päivänvalonsa vasta 11. kierroksella. Ensimmäisestä kymmenestä ottelustaan joukkue voitti vain kolme ja teki yhteensä 15 maalia.
Tilasto oli suorastaan karmea.
Ihme kuitenkin tapahtui. Samalla kun yöt Pohjois-Suomessa pitenivät, Kärppien peli kirkastui. Marraskuussa peli-ilo vapautui ja joukkue purjehti aallonharjalla pitkät tovit. Tappioton putki venähti peräti viidentoista ottelun mittaiseksi. Joukkue nousi 12. sijalta taistelemaan play off-otteluiden kotiedusta.
Lopulta Kärpät joutui syöksykierteeseen, joka ei enää oiennut. Silti runkosarjan kuudes sija ja miehekäs taistelu Jokereita vastaan puolivälierissä pitävät yleisarvosanan hyvänä.
Kausi siis heilahteli vuoristorataa ylös ja alas, eikä sitä pelattu ilman kipeitä henkilövaihdoksia. Sisään päin Kärpät värväsi kauden aikana maalivahti Tim Thomasin ja väkkärämäisen hyökkääjän Jeff Hamiltonin, joiden panos oli menestysjunassa erittäin merkittävä.
Toiseen suuntaan tuuli tuiversi sitäkin voimakkaammin. Potkuja tuli yhteensä seitsemän, vaikka nykyaikaisessa Kärppien kaiken kattavassa mukavuusilmapiirissä puhuttiin tietenkin "yhteisymmärryksestä" ja "vapaaehtoisuudesta". Kenkää saivat kakkosvalmentaja Mika Pieniniemi, kakkosmaalivahti Antti Kangas, puolustaja Kristian Taubert, hyökkääjä Jevgeni Davidov sekä loppujen lopuksi samat "amerikanihmeet" Hamilton ja Thomas, joista viimeksi mainittu kuitenkin suostui luukkuvahdiksi viimeiseen Jokerit-otteluun.
Heti kauden jälkeen oli Juha Joenväärän vuoro huomata, että hänelle ei ole tilaa joukkueessa, vaikka hänellä oli voimassa oleva sopimus.
Koska tietyillä asioilla on taipumus toistaa itseään, olkaamme siis varmoja, että tällä(kään) kaudella Kärpissä ei vältytä potkuilta. Tai siis "sopimuksia, jotka on purettu hyvässä ja syvässä yhteisymmärryksessä" - niin kuin se nykykielellä oikeasti kuuluu.
Harjoitusotteluiden perusteella Kärpille voi povata hyvää ja huonoa. Parhaimmillaan Kärpät oli pitelemätön, mutta huonoimmillaan - kuten kotiottelussa Tapparaa vastaan - heikko kuin mikä.
Päävalmentaja Kari Heikkilä on varsin oikeassa todetessaan, että menestys riippuu siitä, miten joukkue pääsee virtaukseen mukaan. Ottelut Bluesia (kotona), Ässiä (vieraissa), Pelicansia (k), TPS:ää (v) ja Jokereita (k) näyttävät suunnan. Kuusi pistettä olisi kelvollinen startti.
Otteluita on viisi kymmenessä päivässä. Pelitahti on huikea heti alussa.
Kärppien omavaraisuus on liigan paras. Kotimaisista kenttäpelaajista vain SaiPan kasvatti Mikko Myllykoski ei ole käynyt Kärppien juniorimyllyä läpi.
Omavaraisuus näkyy myös joukkueen ikärakenteessa. Kärpät on liigan toiseksi nuorin (23,4) joukkue. Vanhin on Kärppien tiistain avausvastustaja Blues (24,8).
Siirtomarkkinoilla Kärpät onnistui hyvin kaappaamalla JYPistä Petr Tonin ja Nashvillesta Petr Tenkratin. Tshekkikaveruksia pidetään liigan kovimpana parivaljakkona. Myös maalivahti Niklas Bäckströmin hankkiminen Markus Korhosen aisapariksi oli onnistunut liikku.
Harjoitusotteluissa kovinta jälkeä on tehnyt ketju Andrei Potaitchuk - Brett Lievers - Jussi Jokinen. Liiga-avausta ajatellen yksi mielenkiintoisimmista pointeista on se, miten hurjan tshekkikaksikon Tonin ja Tenkratin peli kulkee Bluesia vastaan.
Kiinnostavaa on toki se, nouseeko puolustaja Joni Pitkänen kauden aikana liigan valovoimaisimpien pakkien joukkoon ja jopa kevään MM-kokoonpanoon.
Kaikkia kiinnostaa, löytääkö Kärpät etsimänsä huippupakin NHL:n ylijäämämiehistä. Miten yksi päätuomari pärjää ja kestää?
Odotukset ovat kovat. Samoin paineet.
Harjoittelut on harjoiteltu. Nyt on pelien vuoro. Edessä liigakausi, joka päättyy vasta huhtikuun korvilla.
Sitten pelataan vielä MM-kisat. Ja sitten NHL:n Stanley cupin finaalit. Kiekkokansa saa hengähtää vasta juhannuksena.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi