Helsinki Tuttu hahmo pitää komentoa Valko-Venäjän harjoituksissa. Ääniefektit tulevat paitsi pillistä, myös sujuvalla venäjän kielellä.
Pelaajat tottelevat nöyrästi päävalmentajansa vaatimuksia.
”Onhan se aina tehokkaampaa saada viesti perille, kun ei tarvitse käyttää tulkkia tai välikäsiä”, Kari Heikkilä sanoo.
”Ja pitäähän kieltä osata, koska olen tällainen puoliksi venäläinen. Äiti lähti aikoinaan Sortavalasta evakkoon ja isä kävi muutaman kerran rajan toisella puolella, mutta ilman viisumia”, Heikkilä keventää.
Heikkilä, 52, nousee punavalkoiseen keskiöön perjantaina illalla, kun Valko-Venäjä ja Suomi kohtaavat avausottelussaan toisensa.
”Sinänsä se on uusi kokemus, koska en ole aikaisemmin ollut mukana MM-kisoissa. Mutta Suomi on vastustajana siinä, missä joku toinenkin”, Heikkilä näkee.
Valko-Venäjä on tällä hetkellä maailman kiekkorankingissa 12. sijalle, ja yrittää nousta tässä turnauksessa kahdeksan parhaan joukkoon eli puolivälieriin. Se takaisi pääsyn Sotshin olympialaisiin, mikä on Valko-Venäjän kristallinkirkas tavoite.
”Kahdeksas sija on meille realismia, mutta se vaatii meiltä onnea ja muilta epäonnea”, Heikkilä toteaa.
Samalla kun Valko-Venäjä yrittää tunkeutua suurten joukkoon, sen pelaamisessa heijastelee valtava elämän tragedia. Maan kaikkien aikojen paras ja menestyksekkäin jääkiekkoilija Ruslan Salei menehtyi viime syyskuussa lento-onnettomuudessa, jossa tuhoutui koko Jaroslavl Lokomotivin KHL-joukkue.
”Salei on edelleen läsnä joukkueessa ja me pelaamme hänelle. Hänen paitansa numero 24 on ripustettu pukukoppimme seinälle ja on myös Misnkin areenan katossa”, Heikkilä vakavoituu.
Lisäksi joukkueen toisella maalivahdilla Andrei Mezinillä on maskinsa edessä Salein kuva ja takaraivon puolella Jaroslavlin logo ja kaikkien pelaajien nimet.
Lähes tuhat NHL-ottelua pelannut ja 36-vuotiaana kuollut Salei oli maajoukkueen yksinoikeutettu kapteeni. Tällä kaudella Valko-Venäjän maaotteluissa ei ole lainkaan esiintynyt C-tunnuksella olevaa pelaaja, vaan kolme varakapteenia ovat hoitaneet kapteenin viran.
”Täällä MM-kisoissa kapteeni on pakko olla. Hänet (Vladimir Denisov) nimesimme vasta toissa päivänä.”
Jos Heikkilä on nyt kovassa paikassa, hän ei ole siellä ensimmäistä kertaa.
”Jos kestää Oulussa vuoden, silloin kestää missä vain”, hän hymähtää.
Niin?
”Oululaiset ovat joko puolesta tai täysin vastaan. Pää saattaa kääntyä hetkessä. Viikossa, tunnissa, jopa minuutissa. Hätäisimmät ovat viemässä hiekkakuopan reunalle, ellei tulosta tule ensimmäisessä ylivoimapelissä.”
Mutta Heikkilä muistelee lämmöllä vuosiaan Oulussa. Hän toimi 1990-luvulla Kärppien peräsimessä lyhyen pätkän kahteen eri otteeseen sekä yhtäjaksoisesti tammikuusta 2001 huhtikuuhun 2004, jolloin Kärpät vietti mestaruusjuhlia.
”Muistan vieläkin elävästi, kuinka langanlaiha Mika Pyörälä teki ensimmäisen liigamaalinsa Jokerien verkkoon. Silloin olivat mukana myös Jussi Jokinen, Topi Jaakola, Niklas Bäckström, Pekka Rinne, Joni Pitkänen ja monet muut. On todella hienoa seurata, kuinka he ovat menestyneet maailmalla. Se on aina valmentajan huippuhetki, kun voi todeta, että menestyjät ovat aikoinaan olleet osa mun joukkuetta”, Heikkilä huokaisee.
”Peksin (Pekka Rinne) tapasin pari viikkoa sitten Detroitissa, kun Nashville pelasi siellä pudotuspelejä. Vaihdoimme muutaman sanan, ja totesin, että sun uraa on ollut todella mukava seurata.”
Haastatteluhetki Heikkilän kanssa on helppoa ja vuorovaikutteista, mutta kun aihealue siirtyy Valko-Venäjän omiin MM-kisoihin 2014, hän säpsähtää, ja elekieli kertoo, että tunnetila on vaivautunut.
Julkinen painostus on nimittäin aloittanut keskiraskaan tulituksen, jotta kansainvälinen jääkiekkoliitto siirtäisi MM-kisat 2014 Valko-Venäjän Minskistä jonnekin muualle. Syynä moiseen ovat jatkuvat ihmisoikeusrikkomukset.
”En ymmärrä koko kohua. Kun kisat pelataan Minkissä, siellä on Euroopan hienoimmat olosuhteet, areenat ja hotellit ja sillä siisti”, Heikkilä sanoo tiukasti.
Jääkiekko on vienyt Heikkilää Ruotsiin, Italiaan, Venäjälle ja nyt viimeksi Valko-Venäjälle. Milloin on edessä paluu kotikonnuille Suomeen ja isoon omakotitaloon Ylöjärven rannalle?
”Niin. Siellä minulla on sellainen perusleiri”, hän aloittaa.
Mutta minkä ihminen luonteelleen voi.
”Suomessa on aina kiva käydä, mutta toisaalta kun tämä on 17. vuosi ulkomailla, minulla on aina vähän ulkopuolinen tai irtolainen olo. Kun linnut lentävät syksyllä etelään, minulle tulee samanlainen olo. Pitää vain lähteä jonnekin.”