Kaleva vierailee juttusarjassaan norjalaisessa, tanskalaisessa ja ruotsalaisessa liigajoukkueessa. Sarjan muut osat ilmestyvät touko- ja kesäkuussa.
Kun ajaa Trondheimin keskustasta muutaman kilometrin etelään, viistosti tien alapuolella näkee jalkapallostadionin - ikään kuin ajaisi Tuiran silloilla ja huomaisi Raatin kentän.
Mutta tämä ei ole Raatti. Norjan mahtiseura Rosenborg BK:n kotikenttä Lerkendal muistutti vielä 1980-luvulla oululaista Raattia, mutta ei enää.
Liverpool kävi Raatissa rapiat neljännesvuosisata sitten, mutta sen jälkeen betonipyhätössä on ollut hiljaisempaa. Sen sijaan Rosenborgin Lerkendal on tällä hetkellä mestarien liigan kelpoisuusvaatimukset täyttävä 21 000 katsojan stadion.
Ja trondheimilaiset puhuvat, kuinka kotikaupungin seura pelasi ja pelaa Real Madridia, AC Milania, Juventusta ja monia muita huippuseuroja vastaan.
Rosenborg oli kahdeksan vuotta putkeen mestarien liigassa. Ennätyksen rikkoi muuan Manchester United.
Se on ihme, sillä Trondheim sijaitsee Vaasan korkeudella. Se on ihme, sillä 162 000 asukkaan yliopistokaupunki Trondheim on nippa nappa Oulua suurempi.
Unohtakaa selitykset ja höpinät Golf-virran vaikutuksesta. Tottakai Golf-virta lämmittää Trondheimia, mutta Lerkendal ja sen harjoituskenttä ovat vielä helmikuun lopussa paksun lumivaipan peitossa.
Kyse on jostain aivan muusta.
Rosenborgin sydän
Rosenborgin toimisto on kodikas mökki, jonka saksalaiset miehittäjät rakensivat toisen maailmansodan aikaan. Seura on mestarien liigan tasoinen, mutta vieraanvaraisuus on kuin pikkuseurassa - siis positiivisessa mielessä.
"Haluaistiko syödä lounaan? Jos ei, niin saisiko olla kahvia tai teetä. Käy vaikka itse hakemassa tuolta keittiöstä haluamaasi laatua."
Seuran 1980-luvun pelaajalegenda ja nykyinen sponsori- ja VIP-vastaava Sverre Brandhaug on yksi seuran 44 työntekijästä. Kun siihen lisätään ammattilaispelaajat, saadaan tulokseksi keskisuuri yritys.
Kodikkuus on silti säilynyt kantavana teemana.
"Tämä huone on Rosenborgin sydän. Kuka tahansa voi tulla sisään, ottaa kahvia ja jutella", Brandhaug istuu sohvalla ja viittoo ympärilleen.
On torstain keskipäivä. Televisiosta tulee hiihtoa ja vajaan kymmenen hengen eläkeläisporukka katsoo lähetystä. Taaimpana istuu Björn Wirkola, mäkihypyn 1960-luvun suuri nimi ja Rosenborgin hallituksen entinen jäsen.
"Olemme kutsuneet ennen mestarien liigan ottelua ulkomaisen seuran toimittajat tähän huoneeseen. He ovat olleet lähes shokissa, kun pelaajamme ovat liikkuneet täällä kaikkien ihmisten seassa - ja vielä pelipäivänä. Se ei voisi olla mitenkään mahdollista Euroopan huippuseuroissa", Brandhaug nauraa.
Hänellä on yllään farkut ja villapaita.
Käyrät yläviistossa
Silloin kun Brandhaug tuli nuorena keskikenttäpelaajana seuraan talvella 1980, seuralla ei ollut yhtään työntekijää. Oli vain pelaajat ja valmentaja Nils Arne Eggen, josta myöhemmin tuli 11 mestaruuden mies ja Rosenborg-legenda.
Vuonna 1987 seurassa oli yhä vain muutama työntekijä, mutta siitä eteenpäin kasvukäyrät ovat sojottaneet jyrkästi yläviistoon. Nyt seuran kausibudjetti on 170 miljoonaa kruunua eli noin 21 miljoonaa euroa.
"Olemme käyttäneet aina rahojamme pelaajien ja harjoitusolosuhteiden kehittämiseen. Tietenkin meillä on ollut paljon tuuria, mutta myös persoonia kuten herra Eggen, joka ajoi intohimoisesti seuraa ja muita ihmisiä eteenpäin", Brandhaug painottaa.
Seuralla on vain vanhimman ikäluokan juniorijoukkue. Täällä seurojen yhteistyössä ei ole ongelmaa: Rosenborgin asia on kaikkien asia.
"Annamme muille junioriseuroille rahaa ja lähetämme henkilökuntaamme auttamaan heitä."
Trondheimilaiset eivät tottuneet menestykseen hetkessä - tai oikeastaan tottuivat siihen liian hyvin. Mestarien liigasta tuli seuralle jopa pieni painolasti, kun katsojat ja sponsorit eivät huippuotteluiden jälkeen enää kiinnostuneet Norjan liigan otteluista.
Se murhe on nyt poissa: kaudella 2006 Rosenborgin katsojakeskiarvo kotimaisessa liigassa oli huikea 19 440.
"Toinen puoli siitä on kaupunkilaisia ja toinen noin puolentoista tunnin ajomatkan sisältä lähialueelta. Meille tulee aina pari bussia myös Ruotsin Östersundista", Brandhaug selvittää.
Moderni Lerkendal
Lerkendal on kasvanut moderniksi stadioniksi. Nyt seura haluaa rakentaa kulmat ja nostaa kapasiteetin 25 000:teen. Lisäksi puhetta on ollut liikuteltavasta katosta.
Pelaajien ei tarvitse surra olosuhteita. Heille löytyy stadionin ensimmäisestä kerroksesta tarvittavat tilat lepohuoneesta porealtaaseen.
"Pelaajille riittää, että he tuovat itsensä paikalle."
Jalkapallofaneille ympäri maailmaa on piirtynyt kuva Rosenborgin ja Real Madridin kohtaamisesta marraskuun lopusta vuonna 1997. Lumivallit kentän reunoilla, pelaajilla hanskat kädessä ja tulostaululla 2-0 kotijoukkueelle.
"Meillä on normaalisti viisi kuusi kentänhoitajaa, lämmityslaitteet ja pressut nurmen päällä. Kun pelasimme ensimmäisen kerran mestarien liigassa kaudella 1995-96, meillä oli VIP-vieraille ainoastaan teltta stadionin pihalla", Brandhaug virnistää esitellessään Lerkendalia.
Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus aikaa. Jos joku suomalainen seura haaveilee vastaavasta menestystarinasta, jalat kannattaa pitää visusti maassa.
"Älä turhaan soita taksia. Minä voin käydä nakkaamassa sinut kaupunkiin."
Siinäpä se olennainen.