Oulu, 16. huhtikuuta. Joni Pitkänen tuijottaa hetken kaukaisuuteen ja huokaa raskaasti. Valokuvaajan apuna häärivä graafikko pyytää huippukiekkoilijaa kääntämään päätään. Salamavalo välähtää.
Pitkänen, 24, ei nauti mannekiiniosastaan, mutta hoitaa työnsä silti jämäkästi. Vuodet Pohjois-Amerikassa ovat koulineet ujosta nuorukaisesta ammattilaisen, joka ei vähästä hätkähdä. Olemus huokuu jo maailmanmiehen jäätävää itsevarmuutta.
Tuon itsevarmuuden varaan maajoukkueen päävalmentaja Doug Shedden laski paljon. Pitkäsen piti ottaa MM-kisoissa Petteri Nummelinin paikka Leijonien ylivoimapelin kapellimestarina.
"Big one (=suuri)", tiivisti Shedden Pitkäsen roolin.
Sitten koitti 28. huhtikuuta. Suomen Tietotoimiston uutisvirtaan liitetään kello 8.25 uutinen, jonka otsikko kertoo olennaisen:
"Pitkänen jää pois jääkiekkomaajoukkueesta", STT julistaa.
Leijonien kiistaton ykköspuolustaja on loukannut polvensa viimeisessä harjoitusottelussa ennen MM-kisoja.
Ja ilkeä juoruilu voi alkaa - taas kerran.
Torino-episodi
harmittaa yhä
Viime vuosien arvoturnausten yhteydessä Pitkänen on saanut rajua kritiikkiä. Palautteella ei ole mitään tekemistä itse pelin kanssa, sillä aikuisten arvoturnausdebyytin oli määrä tapahtua Kanadassa 3. toukokuuta.
Kyse on kieltäytymisistä.
"Joni Pitkänen, herätys! Kaikki muut kasikolmoset ovat Suomea MM-kisoissa vahvistamassa ja sinä olet kotona äidin lihapullia syömässä! Näytä, että et ole uusi Niinimaa", vaati eräs lukija viime keväänä IS Veikkaajan tekstiviestipalstalla.
Suurin häly nousi vuonna 2006, kun Pitkänen kieltäytyi Torinon kisoista vedoten nivusvammaansa. Silti juuri ennen olympialaisten alkua Pitkänen urakoi Philadelphian NHL-ottelussa liki 26 minuuttia. Ei ihme, että päävalmentaja Erkka Westerlund hiiltyi.
Torino-episodi harmittaa Pitkästä yhä.
"Olympialaiset olivat helmikuussa. Joulukuussa kävin isossa leikkauksessa, jonka jälkeen olin kymmenen viikkoa sivussa. Sitten juuri ennen Torinon kisoja tuli seuralta viestiä, että pitäisi pelata."
Harva suomalainen ymmärtää NHL-maailman raadollisuuden. Seurat repivät kaiken irti kallispalkkaisista pelaajistaan, puolikuntoisistakin. Pitkäsen nivusissa vihloi, mutta olympiataukoa edeltäneissä otteluissa oli silti pakko pelata.
"Painoin kentällä yksijalkaisena", Pitkänen muistaa.
Olympialaisten tiivistä ottelutahtia - kahdeksan peliä 11 päivässä - jalka ei olisi enää kestänyt.
"Se oli minulle tosi vaikea tilanne. Tietysti olisin halunnut olla siellä, maailman parhaiden pelaajien turnauksessa. Mutta kun en voinut", Pitkänen sanoo äänellä, jonka vilpittömyyteen on helppo uskoa.
Kanadan MM-kisojen alkua Pitkänen odotti yhtä innokkaasti kuin pikkulapsi joulupukkia.
Ei tähtitiedettä,
ei ydinfysiikkaa
Miksi Pitkäsestä kohistaan? Vastaus on yksinkertainen.
Kärppien kasvatti ei pelkää vastuuta eikä virheitä.
Kun Pitkänen valmistautui uransa ensimmäiseen liigaotteluun 28. lokakuuta 2000, jakoi kokenut Pekka Kangasalusta nuorelle pakkiparilleen ohjeet varmasta peruspelistä. 17-vuotiaan Pitkäsen kuittaus Kangasalustan ohjeisiin on jo klassikko:
"Eiku vejätellään, vejätellään!"
Vejättelyllä Pitkänen tarkoitti näköisensä - hyökkäysvoittoisen, luovan ja selkäytimestä kumpuavan - jääkiekon pelaamista. Jos Pitkästä yrittää survoa peruspuolustajan ahtaaseen muottiin, luonnonlapsi ahdistuu.
Pitkänen ei peruuttele eikä passaile. Hän haluaa pelata.
Viime kesänä Philadelphiasta Edmontoniin siirtyneen oululaisen sopimus päättyi tähän kauteen. Juuri siksi kukaan ei olisi yllättynyt, jos Pitkänen olisi antanut Doug Sheddenille "kiitos mutta ei kiitos" -vastauksen.
"Edmontonin pelit loppuivat liian aikaisin. Oli heti fiilis, että tämä kausi ei saa olla vielä tässä", Pitkänen perusteli ratkaisuaan.
Pitkäselle jääkiekko ei ole tähtitiedettä tai ydinfysiikkaa. Hän lähestyy MM-kisoja tavallisen tallaajaan näkökulmasta, ilman jargonia keskialueen trap-pelistä, puoliorganisoidusta flow-kiekosta tai takakarvauksesta.
"Kun nimilistaa katsoo, meillä on hyvä joukkue. Ihan varmasti Suomi voi Kanadassa menestyä."
On helppo kuvitella, mitä pettynyt Pitkänen ajattelee, kun hän näkee Ville Koistisen pyörittämässä Suomen ylivoimaa:
"Mutta kun en itse voinut."