Suomalais-ranskalainen yhteistuotanto Ailo – pienen poron suuri seikkailu sai ensisysäyksensä jouluna kolme vuotta sitten, kun luonto- ja eläinaiheisiin erikoistuneen ranskalaisen elokuvaohjaajan Guillaume Maidatchevskyn pojat kysyivät, miksi isä ei ollut tehnyt elokuvaa Joulupukin lentävistä poroista.
Maidatchevsky havahtui tajuttuaan, että lapset tiesivät enemmän apinoista, elefanteista ja leijonista kuin lähempänä elävistä eläimistä, ja ryhtyi toimeen.
Hän halusi poroelokuvastaan perinteisen luontodokumentin sijaan tarinallisen luontoelokuvan. Hän kirjoitti 80-sivuisen käsikirjoituksen pää- ja sivuhenkilöineen niin kuin fiktioelokuvissa ainakin.
– Halusin kuvata eläimiä persoonina en lajina. Päähahmo ei ole vain poro vaan Ailo, jolla on ihan oma luonteensa, Maidatchevsky selvittää.
– Kun tapasin jatkuvasti porojen kanssa tekemisissä olevia saamelaisia, he kertoivat, että olemme löytäneet hyvin mielenkiintoisen poron. Ailon tapa liikkua ja silmät ovat erityiset, ja se on hyvin viisas eläin.
Kun Maidatchevsky tapasi elokuvansa päätähden äskettäin Rovaniemellä, kohtaaminen oli kuin keillä tahansa vanhoilla ystävillä. Ailo oli hyvin kiinnostunut Maidatchevskysta ja elokuvan toisesta pääkuvaajasta Teemu Liakasta.
Maidatchevskyn ja Liakan ohella elokuvan ydintiimiin kuului ranskalainen pääkuvaaja Daniel Meyer. Kuvaajien työnjako vaihteli tilanteen ja tarpeen mukaan. Toisinaan kumpikin oli kameroineen samassa lokaatiossa, ja toisinaan he olivat aivan eri paikoissa ohjaajan sukkuloidessa heidän välillään.
Projektin suurin haaste oli tiukka kuvausaikataulu. Järven tarina -elokuvaa kuvattiin kolmen vuoden ajan, kun tällä kertaa aikaa oli vajaat puolitoista vuotta.
– Alun perin olin sitä mieltä, että tämä on täysin mahdotonta tehdä siinä ajassa, Liakka toteaa.
– Varsinkin, kun on erilainen lähestymistapa luontoelokuvaan. Ei tehdä tavallista luontodokumenttia, vaan eläimistä luodaan karaktäärejä, ja niillä on merkityksellisiä katseita, päiden kääntöjä ja muuta.
Tavallisesti fiktioelokuvassa jokainen otto voidaan kuvata niin monta kertaa, että ohjaaja on tyytyväinen. Eläinten kanssa uudet otot eivät ole mahdollisia.
– Se oli enemmänkin sellainen tilkkutäkki, että koko ajan piti mielessä kohtauksia, joihin tarvittiin tietynlaista kuvaa, ja niitä saatiin sitten sieltä täältä. Valmiissa elokuvassa kohtauksen vierekkäisten kuvien välillä on saattanut olla hyvin paljon aikaa, Liakka kertoo.
Kaiken kaikkiaan käsikirjoituksessa onnistuttiin pysymään varsin hyvin. Joiltakin osin Maidatchevsky joutui muokkaamaan käsikirjoitusta sen mukaan, millaisia kuvia kuvaajat saivat taltioitua. Leikkauspöydällä käsikirjoitettujen kohtausten sekaan upotettiin dokumentaarisia luontojaksoja.
Luontoelokuvistaan tunnettu Matila Röhr Productions MRP oli vastuussa kuvauksista Suomen ja Norjan Lapissa. Myös elokuvan äänityöt ja musiikki tehtiin pitkälti suomalaisvoimin.
– Ranskasta ei ollut tuotantoväkeä täällä lainkaan. Ainoastaan valmistelu ja jälkitöiden koordinointi, kuvaleikkaus ja osa jälkitöistä on tehty Ranskassa.Elokuva on myyty ennakkoon yli 30 maahan. Se on enemmän kuin mikään elokuva ikinä, missä olemme olleet mukana, tuottaja Marko Röhr sanoo.
