arja.mikkola@kaleva.fi
Minkälainen olisi Peppi Pitkätossu nykyään? Minkälainen isästä haaveksiva ruotsalaisorpo oikein olisi aikuisena? Tätä kysyi itseltään Stieg Larsson ja kävi asiasta keskustelua myös kustantajansa kanssa. "Hän on sosiaalisesti erikoinen psykopaattisine piirteineen eikä toimi kuin normaali ihminen", kirjailija kuvaili hahmoaan.
Sellainen on Lisbeth Salander, Millennium-trilogian päähenkilö. Hän on tumma, sarjakuvamaisen pienikokoinen tyttönainen, yhtä hauras kuin vahvakin. Oudon amatsonin sisäisiä haavoja ja ilmeetöntä käytöstä selittävät menetetty lapsuus ja holhottu nuoruus suljetussa laitoksessa, minne hänet yritetään haudata.
Mustaan nahkatakkiin kääriytyneen punkkarin, jonka ihoa peittävät kajal, tatuoinnit ja lävistykset ja joka viettää yönsä niin naisten kuin miestenkin kanssa, elämä on yhtä painajaista. Lisbeth elää keskellä hyvinvointi-Ruotsia lukuisen miesten kurimuksessa. Hän on menettänyt luottamuksensa kaikkiin paitsi itseensä. Tarvittaessa hän lyö pahuutta kirveellä kalloon ja raivaa tiensä vaikka maan alta.
Kirjasarjan ensimmäisessä osassa hän ratkoo aikoja sitten kadonneen tyttären arvoitusta. Myöhemmin Lisbethiä ajetaan takaa murhaajaksi leimattuna brutaalissa trafficking-ympäristössä. Lopuksi hän selvittää välejään ilkeän isänsä sekä oman käden oikeutta jakavan turvallisuuspoliisin salaisen osaston kanssa. Useimmiten hän on hirveän yksin.
Millennium-teoksia on Ruotsissa myyty lähes kolme miljoonaa kappaletta. Joka kolmas naapurissa on siis tutustunut trilleriin. Ainoa, joka ei saa kylläkseen on toimittajakirjailija Stieg Larsson. Hän kuoli 2004, ennen kohua ja kuuluisuutta.
Uusin häly johtuu siitä, että Pepin moderni versio tuli lihaksi. Tuoreessa filmissä Lisbeth Salanderia esittää ruotsalainen Noomi Rapace. Näyttelijä, jonka sukunimi viittaa kuin sattuman oikusta voitonhimoon, on valmistautunut ärhäkän erakon rooliinsa taisteluharjoituksissa. Arvostelijat ovat kiittäneet kovasti. Suomessa elokuva tulee teattereihin kahden viikon kuluttua.
Kun Kaurismäen veljesten vähäeleiset elokuvat 90-luvulla levisivät Keski-Eurooppaan, osa ryppyotsaisista suomalaisista voihki järkytyksestä. Älkää päästäkö maailmalle vääristeleviä kuvia Suomesta!
Yhä edelleen rajoittuu käsitys Suomesta ulkomailla pitkälti veljesten matkoihin kameran kanssa. Eikä näin syntynyt Suomi-imago ole surkea, vaan täynnä arkista, pienten ihmisten välistä myötätuntoa. Vierailulle tullut saksalainen ystäväkin etsi tätä tuntemusta toivoessaan käyntiä "jossakin Kaurismäen baarissa".
Ruotsista ei ole kuulunut valitusta siitä, että Larsson suttaisi kansankodin mainetta. Vaikka hän porautuu syvälle yhteiskunnan ja keskiluokan kellareihin ja kertoo, miten miehet alistavat pikkutyttöjä.
Värikäs, iloinen Peppi on tarjonnut itsenäisyyttä uhkuvan esikuvan pikkutytöille 1940-luvulta lähtien. Miksei hänestä siis olisi kasvukolhujen jälkeen pohjoismaisen naisenkin malliksi? Lisbeth on paitsi älykäs myös pistämätön tietokone-ekspertti. Hän ei ikinä luovuta vaan ponnistelee ratkaisun eteen. Hän myös kieltäytyy esittämästä uhria missään tilanteessa. Ystäviäkin nainen ehtii vielä hankkia listittyään vihamiehensä.