Utajärvellä toukokuussa 2004 oulunsalolaisen Anna Laurintytär Muikun syytökset Klaara Juhontytär Hiltusen noituudesta pääsevät jokusen vuosisadan takaa uudestaan ilmoille.
Koulumamselli Sara Wacklin, näyttelijätär Maria Silfvan ja mestarileipuri Katri Antell puolestaan astuvat historianlehdiltä Hiirosen vanhainkotiin.
Samoihin aikoihin oululaismaastossa Hietasaaren tietäjä sekä metsänemäntä että peikko ynnä kirjava vesilintu haluavat tarjota mukavan piristysruiskeen työn raskaan raatajille.
Työvoimakoulutusta
Puolentoistakymmentä aikuista aloittaa pikkuhiljaa jarruttelun elokuusta jatkuneelle tyytyväisyydentilalle. He ovat osallistuneet Oulussa TE- (työvoima- ja elikeino-) keskuksen työvoimaosaston rahoittamaan kurssiin. Elokuussa alkanut aikuiskoulutuskurssi on sen suunnitelleen Päivi Mällisen T:mi Sielunviljasta huolimatta varsin kapulainen: Draama ohjelmapalvelujen tuottamisen välineenä. Ei ihme että Dramatka on pantu merkitsemään samaa.
Ponnistuspuita hakemaan tulleilla on mittava määrä eri alojen työkokemusta.
Käytännössä kurssi on tarkoittanut useamman kouluttajan oppeja ja teatterilliseen esittämiseen kulkemista tarinasta, käsikirjoituksesta, puvustuksesta hamaan yleisökontaktiin asti.
Tässä tapauksessa lopputöillä - Noiduttu Anna, Oululaisia naiskuvia ja Tietäjän lahja - on kullakin yhteistyötaho, joka saa käyttöönsä teoksen omia asiakkaitaan varten tietyt kerrat juuri toukokuussa. Sen jälkeen Kylpylähotelli Eden niin Merilän kartano kuin Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlaorganisaatio asioivatkin halutessaan suoraan näiden elävöitettyjen historioiden tekijöiden kanssa. Ostajiksi voivat ilmaantua myös muut halulliset.
Elävöitettyä elämää
Seisoessaan peikon vehkeissä Oulun VR-Näyttämöltä aikanaan parikymmentä vuotta imua saanut Kari Hämäläinen kertoo olevansa ilkeä, lähinnä häirikkö niiden ihmisten polulla, jotka tulevat Tietäjän lahjaa kokemaan.
Jonglööriksi, klovniksi hän ei peikkoa millään kutsu. "Ja tuskin nyt ryhdyn draamaohjelmapalveluja tuottamaan tämänkään jälkeen", sanoo mies koko Suomen kansan perinnealustalta ponnistavan hahmon takaa.
Matkailumaailmassa mukana ollutta viidenkympin ikärajapyykillä elävää Pirkko-Liisa Mokkoa kiinnostavat organisointi ja tekeminen. Hänet omien sanojensa mukaan tapaa jatkossa joukosta, joka perusti ensimmäisen Dramatka-kurssin jälkeen Oulunseudun eläväntarinanyhdistys Pihka ry:n.
Sen sijaan Raija Talsta on saanut jo tällä ensimmäisellä draamakohtaamiskerralla pureman. Ompelija-artisaani, entinen elektroniikkatyöntekijä tavoittelee oman yrityksen perustamista: "Teatteripuvustamista, tarpeistoa."
Museosta hotelliin
Oulun Interaktiiviset Eläytyjät ry:n 150-päiseen jäsenistöön kuuluva Kari Holopainen kantaa kainalossa sointikelpoisuutensa menettänyttä luuttua Noidutun Annan trubaduuri-hahmona. Viime viikonvaihteessa hänen maisemansa olivat historiallisesti lähempänä, kun larppiväki kävi Etulinjan kenttäoikeutta. Nuorisohjaaja-lähihoitaja tekee nykyään vapaaehtoistyötäänkin ymmärrettävästi draamatyyppisellä otteella.
Dramatkatit on ryhmä, millä nimellä joukko tältä 14-päiseltä aikuiskoulutuskurssilta on jo kahteen otteeseen pekkatöpöhäntäillyt Oulun Radisson SAS -hotellissa. Lastenpäivää siellä vietetään seuraavan kerran huhtikuun kolmantena lauantaina.
Oulun taidemuseota ehätti kurssilaisista taidehistorijoitsija/atk-työläinen Aira Hannus jo tänä keväänä käyttää yksin koulutusalustanaan. Jatkoa on luvassa taidemuseossa Oulun juhlavuonna 2005. Dramatkalaisten lopputyössä hän hyppää noituussyytteen niskaansa saavan Klaaran hameisiin.
Noidutun Annan tie Utajärvelle toukokuuksi on kulkenut muuten suoraan matkailupalveluvirtojen kautta. Dramatka-työharjoitteluaan Oulun ICC Finland Oy:ssä suorittanut nokialaislähtöinen Pinja Sivula avasi suunsa lopputyön aiheesta sopivasti, jotta Lea Peippo ko. firmasta tuli suositelleeksi sitä kartanon "rouvalle" Kaisu Merilälle.