Kanada on jääkiekon synnyinmaa, eikä sitä kunniaa vie siltä kukaan, eikä mikään. Lajin valtakeskuksissa, kuten Montrealissa, Torontossa, Edmontonissa ja Calgaryssa laji nousee jopa uskonnon asemaan, mutta suurissa linjoissa MM-kisat eivät ravistele kanadalaisia.
NHL:n Stanley cup on joka kevät toistuva säännöllinen hurmiotila, johon miljoonat ihmiset heittäytyvät - etenkin jos mukana on kanadalainen joukkue.
Silti täytyy muistaa, että Kanadan kaikkien aikojen katsotuin ohjelma on Salt Lake Cityn 2002 olympiakiekon finaali Kanada-USA, jota katsoi keskimäärin 8,6 miljoonaa katsojaa, ja jonka piikki kävi 10,5 miljoonassa tv-katsojassa. Ja jo nyt kanadalaiset tiedotusvälineet hehkuttavat 2010 Vancouverissa pidettäviä talviolympialaisia, joissa nähdään taattua NHL-tähtien tuiketta Sidney Crosbyn johdolla.
Miljoonaluokan mielenkiinto kohdistuu myös alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin, jotka ensi vuodenvaihteessa pidetään Ottawassa. Hurjaa on se, että Ottawa maksoi Kanadan jääkiekkoliitolle peräti 12 miljoonaa dollaria siitä, että se saa järjestää junnukisat. Ja jo nyt kisajärjestäjät ovat varmoja, että turnauksessa tehdään voittoa yli kymmenen miljoonaa dollaria.
Quebecissa pelattavat semifinaalit, pronssipeli ja finaali on jo myyty loppuun, mutta alkukierroksille 57-91 dollaria (35-50 euroa) maksavia yksittäisiä pääsylippuja on runsaasti saatavilla.
Jos tunnustautuu kiekkohulluksi ja haluaa Halifaxissa katsoa kaikki 26 alku- ja jatkosarjan peliä sekä kaksi puolivälieräottelua, paketin saa 1 115,80 dollarilla eli noin 700 eurolla. Kauppa kannattaa, sillä ottelua kohti hintaa tulee vain 40 dollaria eli noin 25 euroa.
Live-seurantaa voi suositella, sillä televisiointioikeudet ostanut TSN suhtautuu aikuisten MM-kiekkoon nurkkapatrioottisella tavalla. Suora televisiointi on nimittäin tarjolla vain Kanadan otteluihin, sekä pronssipeliin että loppuotteluun. Kanadan mahdollinen semifinaaliottelu näkyy myös, ellei se mene päällekkäin Stanleyn cupin ottelun kanssa.
Näin ollen tv-katselijoita lienee Kanadassa vain muutama sata tuhatta, kun heitä esimerkiksi nuorten MM-kiekossa saattaa olla 3-4 miljoonaa.
Mainittakoon, että Suomen kaikkien aikojen katsotuin urheilun televisiolähetys on naisten kymmenen kilometrin hiihto Calgaryn olympialaisissa 1988. Marjo Matikaisen pronssimitalihiihtoa seurasi 2,26 miljoonaa suomalaista hiihtoniiloa.
Hyvänä kakkosena on ikimuistoinen jääkiekon MM-finaali vuodelta 1995, minkä näki suorana 2,19 miljoonaa suomalaista.
Kiitos Kanadan otteluiden ja valtavan vapaaehtoistyöntekijöiden armeijan, kisajärjestäjät kuitenkin pääsevät voiton puolelle, mutta nuorten MM-kiekkoon verrattuna turnaus ei ole mikään kultakaivos.
Rahaa viivan päälle on tarjolla 3-4 dollaria (2-3 miljoonaa euroa), kun esimerkiksi Suomen MM-kisoissa 2003 Suomen jääkiekkoliitto nettosi kuutisen miljoonaa euroa, ja samoihin summiin päästäneen 2012.
Aivan toista maailmaa edustaa Kanadan eteläpuolella sijaitseva Yhdysvallat, missä jääkiekkoa ei pidetä televisiolajina, eikä se saa eri kanavilla primetime-aikaa. Viihdehömpän luvatussa maassa ihmiset ovat lätkässä aivan muihin ajantappokoneisiin.
Esimerkin voi hakea vaikka syksyllä 2004 pelatusta jääkiekon World cupista ja sen semifinaalista Suomi-USA. Samaan aikaan käydyt pokerin MM-kisat keräsivät tv-ruutujen eteen kymmenen kertaa enemmän (1,9 miljoonaa) katsojaa kuin saman aikaan Minnesota Wildin kotiareenalla St. Paulissa pelattu Suomen voitokas USA-ottelu, jota seurasi 200 000 jääkiekon ystävää - ja maassa asuu kuitenkin lähes 300 miljoonaa ihmistä.
Eli Yhdysvaltojen puolella lehdistö ja radio eivät väräytä eviään MM-kisojen suuntaa, ellei USA sitten pääse finaaliin. Tässä tapauksessa New York Timesissa saattaisi olla yhden palstan pätkä urheilusivun alahelmassa.