Keskinkertaisella huumorintajulla varustetun on vaikea käsittää, että joku aikuinen suunnittelee varta vasten lapsille pahalta löyhkääviä leluja. Sellaisia, jotka muistuttavat mädästä kananmunasta, silakasta, lehmän lannasta, siasta, pierusta, hiestä ja muista vastenmielisiksi koetuista asioista. Yhtä vaikea on ymmärtää, että vanhemmat antavat lastensa niitä vielä ostaakin. Mainostajan mukaan yksi tällainen ihmishahmo ei edes riitä, vaan lapsia kehotetaan keräämään koko 24 hahmon sarja.
Kouluikäinen poika oli ostanut useita hittileluiksi tulleita hahmoja, suihkuttanut niiden sisältämiä hajusteita kotinsa sohviin ja tyynyihin ja saanut astmakohtauksen. Lelumyyjän kertoman mukaan pojan äiti oli pelännyt, että hajut lemuaisivat huoneistossa pitkään ja aiheuttaisivat pojalle hengitysvaikeuksia.
Voi vain arvailla, jääkö rovaniemeläisessä kodissa tapahtunut astmakohtaus ainoaksi. Mahdollisuuksia uusiin kohtauksiin ainakin on tarjolla, sillä maahantuojan mukaan Yhdysvalloissa tuotekehiteltyä ja Kiinassa valmistettua hittituotetta saadaan Suomeen peräti 80 000 kappaletta. Löyhkäävästä muovilelusta kuulleet opettajat pelkäävätkin, että muutaman kuukauden markkinoilla olleita leluja tuodaan pian myös kiusankappaleiksi opetustunneille.
Vajaan kymmenen euron hintaan kaupattavaa hittilelua sanotaan myydyn ympäri maailmaa ja sen kehutaan läpäisseen kaikki tarvittavat turvallisuustestit USA:ssa, Euroopassa, Kanadassa ja Australiassa. Vakuuttelut lelun turvallisuudesta aiheuttavat hämmennystä, sillä lelua ei suositella kuitenkaan allergisille ja herkille ihmisille eikä alle 5-vuotiaille lapsille. Siitä huolimatta pakkauksessa kehotetaan " pläjäyttämään hajut ilmaan ja hämmästyttämään ystävä." Kun näin tehdään, seuraukset saattavat olla muutakin, kuin vain hämmästys, sillä astmakohtaus on pahimmillaan hengenvaarallinen.
Haisulelut palauttivat mieleeni ajan lähes 25 vuotta taaksepäin tyttäreni kouluaikaan. Silloinkin joka vuosi markkinoille ilmestyi hittilelu, jonka hankkimiseksi paine muiden oppilaiden puolelta oli voimakas. Yhtenä jouluna sellainen oli hermoja raastavan piipittävästi toimiva elektroniikkapeli, toisena vuonna jokaisen lapsen kuului saada hyvältä tuoksuva hajukumi. Eräänä" heikkona hetkenä" sellainen tuli luvatuksi, mutta silti tyttäreni valitsi järkevästi hajukumin sijasta kulutusta kestävän perinteisen pyyhekumin.
Vastavirtaan kulkeminen tarpeettomien, arvottomien ja vahingollistenkin asioiden torjumiseksi ei ole aina ollut helppoa, mutta siinä tiessä ei ole ollut mitään kaduttavaa, päinvastoin. Vanhemmat voivat ja heidän pitäisi ohjata lasta edelleenkin elämäntavoille, jotka suojelevat häntä ja vahvistavat hänen itsetuntoaan. "Kun muutkin niin tekevät " on loputon polku kuljettavaksi, sillä toisilla on aina jotakin sellaista, mitä itsellä ei ole eikä tarvitsekaan olla.
Löyhkäävät lelut ovat vain yksi esimerkki siitä, miten leluteollisuuskin on lasten kustannuksella mennyt epäterveeseen suuntaan. Pehmeitä ja lämminhenkisiä ideoita näkee vielä aivan pienten lasten leluissa. Alle kouluikäisille lapsille tarkoitetuissa joissakin leluissa onkin sitten jo piirteitä, joiden merkitystä lapsen myönteiseen kehitykseen voi arvostella. Onko niissä ajateltu lainkaan itse lasta ? Ovatko lelut pahimmillaan vain aikuisten vääristyneen arvomaailman tuotoksia, joiden kehittelyn ainoa motiivi on raha ?
Lelujen maailma on tavallaan näyteikkuna arvoistamme. Ovatko ne kovat, kylmät ja eettisestikin arveluttavat, siitä päättää jokainen itse.