Pohjois-Pohjanmaan museon entinen johtaja Ilse Juntikka pitää hankkeita Ainolan myymisestä ja kokoelmien siirrosta etelään järjettöminä.
Jos pääosa Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista siirretään Vantaalle ja Ouluun jää vain jokin pieni näyttelytila, se olisi käytännössä koko maakuntamuseon toiminnan loppu.
Tätä mieltä on eläkkeellä oleva Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseon johtaja Ilse Juntikka. Hän on seurannut kauhuissaan kaavailuja Ainolan museorakennuksen myymisestä ja kokoelmien siirrosta pääkaupunkiseudulle. Myös museon lahjoittajat ovat ottaneet yhteyttä entiseen museonjohtajaan huolestuneina.
Museon nykyinen henkilökunta on jo kirjelmöinyt asiasta päättäjille. Kokoelmien kartuttaminen ei olisi enää mahdollista, kun ei olisi tarvittavia kokoelma- ja työtiloja.
Juntikka epäilee, ettei järjestely olisi aivan laillistakaan.
Pohjois-Pohjanmaan museo on Opetusministeriön nimeämä maakunnallinen kulttuurihistoriallinen museo, jolla on museolakiin ja -asetukseen sidottuja tehtäviä.
– Ei tämä sattumanvaraista toimintaa ole, korostaa Juntikka.
Museolaissa ja museoasetuksessa säädetään muun muassa, että museon näyttely-, työ- ja yleisötilat sekä kokoelmien hoitoon ja säilytykseen tarkoitetut tilat ovat tarkoituksenmukaisia, museon toiminta on ympärivuotista ja sen kokoelmat ovat museon käyttäjien tavoitettavissa.
– Vantaalla ne olisivat käytännössä oululaisten ulottumattomissa! Ei esineitä ruveta ajamaan edestakaisin Oulun ja Vantaan välillä.
Alueellisen tehtävänsä vuoksi museo, kuten myös vastaavassa asemassa oleva Oulun taidemuseo, saavat museoammatillisiin henkilötyövuosiin (38 henkilöä) sidottua korotettua valtionosuutta.
Henkilökunta on laskenut, että se olisi ensi vuonna 1 131 903 euroa eli hieman alle 30 000 euroa henkilöä kohti.
– Tämä tarkoittaa sitä, että matalapalkkainen museoväki on laskennallisesti kaupungille lähes ilmaista työvoimaa. Kunnat saavat päättää itse rahojen käytöstä, mutta vaikutuksia museoiden toimintaan seurataan Opetusministeriössä, huomautettiin henkilökunnan kirjelmässä.
Valtionosuuden saamisen edellytyksenä on pitkän tähtäimen toiminta- ja taloussuunnitelma, joka sisältää suunnitelmat rahoituksesta, museon tavoitteista ja painopisteistä sekä siitä, kuinka tutkimus ja konservointi sekä kokoelmien esittäminen, tallennus, kartuttaminen ja säilyttäminen on museossa järjestetty.
Ainolasta luopuminen on tullut esille kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelujen tuoreessa palveluverkkoselvityksessä, jossa etsitään viiden miljoonan säästöjä.
– Mitähän tämä säästäisi? Onko kukaan laskenut, paljonko satojentuhansien museoesineiden siirto Vantaalle maksaisi? Ja tuskin museovirastokaan ilmaiseksi ryhtyy niitä säilyttämään.
Juntikka on laskenut. Se olisi hirvittävän kallis operaatio.
– Vaikka koko museon nykyinen henkilökunta pistettäisiin pakkaamaan, se ei riitä, vaan tarvitaan ainakin 4–6 työntekijää lisää. Siltikin siihen menisi vähintään puolitoista vuotta.
– Museoesineitten pakkaaminen on hiukan erilaista kuin jonkin jauhosäkin pakkaaminen. Jos eläinmuseo arveli, että heillä menee huomattavasti pienemmän kokoelman siirtoon puolitoista miljoonaa euroa, niin Ainolan kokoelmien siirtoon menee monin verroin enemmän.
Eniten Juntikkaa hämmästyttää, että maakuntamuseon alasajolla vielä ylpeillään. Palveluverkkoselvityksessä asia on otsikoitu: ”Oulusta valtakunnan suunnannäyttäjä museoalalla”.
– Tässähän tuuletellaan savuavilla raunioilla.
Kokoelmien siirron lisäksi luovuttaisiin Ruskossa sijaitsevista museon varastoista, jotka selvityksen mukaan ovat huonokuntoiset.
Juntikka ei niele tätäkään:
– Varastotilaa on vain liian vähän, sehän on ollut tiedossa jo pitkään.
Henkilökunta korostaa, että jos Ruskon kokoelmatiloista luovutaan, hävitetään myös kaikki mahdollisuudet Museo- ja tiedekeskus Luupin kustannustehokkaaseen markkinointi- ja näyttelynrakennustoimintaan.
Ruskon kokoelmatiloissa sijaitsevat myös puutyösali, maalaamo, tulostimet ja muut tarvittavat laitteet, konservointitilat sekä osa museomestareiden ja kokoelmatyöntekijöiden työtiloista.
Aikeet Ainolan myynnistä järkytys Hannu Väisäselle
Kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisäsellä on lämmin suhde Pohjois-Pohjanmaan museoon. Se välittyy myös hänen romaaneistaan.
Aikeet Ainolan myynnistä ja kokoelmien siirrosta etelään ovat hänelle järkytys.
– Joka päivä saamme kuulla, miten kulttuuri, kulttuuriperinne, sivistys ja muisti ajetaan alas likaviemäristä perustellen sitä epämääräisillä säästöillä. Nyt Oulu myös yhtyy alasajoon ja vielä kaikkein irvokkaimmalla tavalla.
Väisänen kertoo, että jotain tällaista hän kyllä aavistelikin, kun taidemuseo itsenäisenä elimenä lakkautettiin ja luotiin Luuppi, jonka alaisuuteen kaikki kulttuuriin viittaava haluttiin ängetä.
– Myös Pohjois-Pohjanmaan museo joutuu nyt maksamaan, ja kalliisti, tuosta niputtamisesta.
– Samalla kun päättäjät näin järjettömällä tavalla amputoivat kulttuuriperintöä, he amputoivat tahallaan myös tulevaisuutta. En halua edes spekuloida, mikä Starbucks-kahvila valloittaa museon tilat. Haluan säilyttää ehjän ja elävän kuvan museosta – Oulun aarteesta – sellaisena, kuin se on aina minulle näyttäytynyt, enkä nähdä tulevaa vainajaa.
Oulussa syntynyt ja kasvanut, mutta nyt Ranskassa asuva taiteilija esittää lopuksi kysymyksen koko kaupungille:
– Miksi Oulu on niin itsetuhoinen? Siitähän piti tulla THE Capital of Northern Scandinavia! Hävettää entisen kotikaupungin puolesta.