Lauha talvi on tehnyt pahaa jälkeä maanteillä. Nollan molemmin puolin sahaava lämpötila yhdessä veden kanssa on aiheuttanut tavanomaista enemmän teiden rikkoutumisia; kuoppia, halkeamia ja muita vaurioita.
Koska valtion tienhoitomäärärahoja on leikattu, on tämä johtamassa siihen, että maantiet tulevat olemaan aikaisempaa surkeammassa tilassa. Asiasta ovat ilmaisseet huolensa muun muassa ammatikseen autoa ajavat sekä kuljetusala, jonka mielestä teiden kunnolla on vaikutusta jopa kilpailukykyyn.
Valtion tämän vuoden talousarvion mukaan teiden hoitoon käytetään puolisen miljardia euroa, mikä on 50 miljoonaa vähemmän kuin viime ja edellisvuonna.
Koko liikenneverkkoon, mukaan lukien rautatiet, vesiväylät ja maantiet, on varattu alle miljardi euroa. Määrärahojen supistukset ovat johtaneet siihen, että korjausvelka on kohonnut jo 2,3 miljardiin euroon. Tämä vuosi tulee vain kasvattamaan velan määrää.
Käytännössä korjausvelan kasvu tarkoittaa sitä, että liikenneverkko rapistuu. Myönnetyt määrärahat eivät riitä ylläpitämään verkoston kuntoa.
Mitä enemmän korjauksia laiminlyödään ja siirretään, sitä suurempi lasku odottaa tulevina vuosina. Vaurioilla on taipumus pahentua, jos kunnostustyöt laiminlyödään.
Kuvaavaa on tilanne Pohjois-Pohjanmaalla (Kaleva 10.3.), jossa maantieverkon pituus on 12 862 kilometriä, yli 16 prosenttia koko maan verkosta. Jo pidemmän aikaa tieverkon ylläpitotarpeesta vain noin puolet on pysytty toteuttamaan. Tarve olisi käydä läpi 600–700 kilometriä, mutta tällä hetkellä rahat riittävät 300–400 kilometriin.
Koko maassa perustienpitoon tarvitaan 100–150 miljoonaa euroa lisää rahaa vuodessa. Pohjois-Pohjanmaan tarve liikkuu haarukassa 10–15 miljoonaa euroa.
Pellervon taloustutkimus PTT arvioi vähän aikaa sitten tieverkon kunnon laskun saattavan vähentää kuljetusliikkeiden liiketulosta 5–10 prosenttia.
Tappio syntyy siitä, että huonokuntoisten tieosuuksien ja korjausta odottavien siltojen vuoksi joudutaan käyttämään kiertoteitä, mikä lisää matka-aika ja polttoaineen kulutusta. Heikoimmassa asemassa ovat tutkimuksen mukaan ne yritykset, joiden kaluston on pakko liikkua alemman hoitoluokan pikkuteillä.
PTT:n laskelmien mukaan 20 miljoonan euron vuotuinen lisäpanostus kahdeksan vuoden ajan liikenneyhteyksien parantamiseen poikisi yrityksille 50 miljoonan euron säästöt vuosittain.
Jos laskelmiin on luottaminen, liikenneverkon määrärahoista säästäminen on hölmöläisten puuhaa.
Kun puhutaan yritysten kilpailukyvystä, liian usein takerrutaan vain yhteen tekijään: palkkamenoihin. PTT:n laskelmat on hyvä esimerkki siitä, kuinka kilpailukyky on monen tekijän summa.
Valtiontalouden nykytilassa on vaikea vaatia lisärahaa teidenpitoon. Mutta näin on tehtävä.
Aina se, mikä näyttää säästöltä, ei välttämättä sitä ole.
Pääkirjoitus