Aikapankiksi kutsuttu kansalaistoiminta, jossa vaihtavat pieniä työsuorituksia ilman rahaa, on saanut jalansijaa Suomessakin.
Aikapankissa voidaan vaikkapa tehdä naapurille lumitöitä tai ottaa vastaan apua koiran ulkoilutuksessa. Vaihdossa voi olla mukana myös hiukan vaativampiakin tehtäviä.
Aikapankin malli on tullut Suomeen ulkomailta. Talkootyötä on tehty ja naapuriapua annettu meillä aina. Niissä ajatuksena on, että auttaja voi jossakin myöhemmässä vaiheessa odottaa apua myös itselleen.
Verottajalle talkootyön tai naapuriavun määrittelykin on aiheuttanut pohdintaa. Talkootyöksi luetaan lähinnä satunnaiset pikkutyöt, joita ystävät tai sukulaiset tekevät ja joissa ei vaadita erityisammattitaitoa. Omakotitaloa ei voi rakentaa vain talkoilla.
Aikapankeista valmistellaan Verohallinnon ohjetta. Alustavia linjauksia on Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön raportissa. Sen perusteella pääteltiin jo, että verottaja aikoo nitistää aikapankit.
Tulkinta vaikuttaa hätiköidyltä. Raportin mukaan verottajan tämänhetkinen tulkinta tosin on, että aikapankin vaihtotyössäkin syntyy verotettavaa etuisuutta, joka on ilmoitettava verotuksessa.
Tulevassa ohjeessa näkemys täsmentynee. Olisi vahinko, jos yleishyödyllinen kansalaisaktiivisuuden muoto lopahtaisi jyrkkiin viranomaistulkintoihin.
Se on selvää, että aikapankeista ei saa tulla veronkierron väylää. Esimerkiksi yritysten keskinäinen palvelujen vaihto ilman rahaa ja veroja luiskahtaisi harmaan talouden puolelle. Tällaisesta toiminnasta ei ole merkkejä. Pelko verotulojen menetyksestä vaikuttaa siksi liioitellulta.
Aikapankkien pyörittäjillä on vastuu siitä, että toiminta pysyykin lain rajoissa.