Verohallinto julkaisi viime viikolla ohjeen, joka määräsi aikapankissa tehtävän työn verolliseksi. Asiaa oli valmisteltu verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikössä, joka julkaisi kesäkuussa ilmiöselvityksen aikapankeista Suomessa.
Aikapankin idea on, että ihmiset vaihtavat palveluksia keskenään ilman rahaa niin, että aikapankin jäsenet määrittelevät vaihdettavien palveluiden hinnat aikayksiköllä.
Selvityksen mukaan Suomessa toimii kymmeniä aikapankkeja eri paikkakunnilla. Touhussa mukana olevilla on aikapankkitili, jossa maksajan roolissa oleva maksaa sovitun määrän ”aikaa” toisen aikapankkilaisen tilille. Takaisinmaksu onnistuu vain työsuorituksilla.
Perussääntö verotuksessa on, että jos työ on vastikkeellista, se on verollista. Tästä näkökulmasta aikapankin vaihdantatalous on harmaata taloutta.
Kuinka isot ovat yhteiskunnalle koituneet tappiot? Selvityksessä ei ole löydetty perustetta yhdellekään luvulle kertomaan euromääristä, vain epäilys siitä, että vaihtotyö saattaa usein jäädä ilmoittamatta verotuksessa.
Jos ei suurimmaksi uhkaksi lasketa sitä, että kiinnostus aikapankkeihin on ollut tasaisessa kasvussa vuodesta 2009 alkaen, jolloin ensimmäinen perustettiin eteläafrikkalaisen Community Exchange Systems Ltd:n kehittämän konseptin pohjalta.
Jos työttömyys kasvaa, on toki mahdollista, että niukkuudesta kärsivät innostuvat enemmänkin mielekkäästä toiminnasta, joka hyödyttää sekä itseä että naapuria.
Yhdeksi riskiksi selvityksessä nostettiin mahdollisuus, että yksityiset elinkeinonharjoittajat ryhtyisivät tarjoamaan kirjanpidon ulkopuolella palveluja aikapankin puitteissa. Mutta mitä hyötyä yritykselle olisi aikapankista korvaukseksi saadusta ajasta? Kyseisestä toiminnasta ei ollut havaintoja.
Toinen esimerkki riskistä oli, että kaksi elinkeinonharjoittajaa ryhtyisi vaihtamaan keskenään veronalaisia palveluja ohi kirjanpidon. Tällaistakaan toimintaa ei ollut havaittu.
Suomi taistelee harmaata taloutta ja talousrikollisuutta vastaan tehostetulla kolmivuotisella torjuntaohjelmalla.
Vaikka Suomea maailmanlaajuisesti voi pitää verotuksen onnistumisen mallimaana, huoli harmaasta taloudesta on aiheellinen.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2010 teettämän tutkimuksen mukaan harmaasta taloudesta koituu Suomessakin vuosittain noin 4–6 miljardin euron tappiot keräämättä jääneistä veroista ja maksuista, mikä vastaa 5,5–7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Yritystoiminnan kansainvälistyminen on lisännyt harmaata taloutta varsinkin työvoimavaltaisilla aloilla, koska pimeää halpatyövoimaa on entistä helpompi käyttää. Harmaan talouden ydintoimialoja ovat rakentaminen, kuljetus sekä majoitus- ja ravitsemisala. Myös järjestäytynyt rikollisuus hyödyntää yhä enemmän harmaan talouden mahdollisuuksia.
Talousrikollisuudesta tulee poliisin tietoon eri arvioiden mukaan vajaa 10 prosenttia. Kun mukaan lasketaan harmaa talous, viranomaisilta jää pimentoon vielä suurempi osa.
Verohallinto on tärkeässä osassa harmaan talouden torjunnassa, ja sinne on ohjattu lisää rahaa työntekijöiden palkkaamiseen. Tosin verohallinnosta on myös vähennetty työntekijöitä, kuten muualtakin valtionhallinnosta valtion tuottavuusohjelman myötä, joten parannus resursseissa tuskin on ollut dramaattinen.
Osaava verotarkastaja on muuten hyvin tuottava työntekijä, joka pystyy tuomaan yhteiseen kassaan hyvän tuoton narauttaessaan veronkiertäjiä.
Siksi verottajan puuhastelu aikapankkien parissa tuntuu arvokkaan työajan tuhlaukselta.
Verohallituksen Harmaan talouden torjuntayksikössä ei ole osattu laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.