Torniossa oli 1700-luvulla kyseessä globaali huippututkimus, jota tehtiin samanaikaisesti Lapissa ja Etelä-Amerikassa. Torniossa ratkesi pitkäaikainen kiistakysymys maapallon täsmällisestä muodosta.
Pierre Louis Moreau de Maupertuis´n retkikunnan tehtävänä oli mitata yhden asteen suuruisen meridiaaninkaaren tarkka pituus maastossa niin pohjoisessa kuin mahdollista. Lappi oli pohjoisin seutu, johon siihen maailmanaikaan oli mahdollista matkustaa.
Ranskalaiset saapuivat Tornionlaaksoon kesällä 1736 ja mittasivat Tornion ja Pellon välisen etäisyyden, sillä nämä paikkakunnat ovat noin yhden leveysasteen päässä toisistaan.
Toinen retkikunta oli lähetetty Peruun suorittamaan vastaavanlainen mittaus päiväntasaajalla.
Mikäli pohjoisella napapiirillä mitattu meridiaaninkaari olisi pitempi kuin päiväntasaajalla, olisi maapallo litistynyt navoiltaan. Juuri näin osoittautui olevan asian laita.
Maanmittaus oli 1700-luvun alussa vielä lapsenkengissään. Maailmassa ei ollut monta paikkaa, joiden sijainti olisi tiedetty tarkasti. Suomalaisina voimme olla ylpeitä siitä, että yksi niistä on Tornio.
Mittaus oli vaaranlaelta toiselle edennyt äärimmäisen tarkka kolmiomittaus, jonka tekivät aikakauden parhailla laitteilla parhaat mahdolliset tiedemiehet: matemaatikot Maupertuis ja Clairaut, tähtitieteilijät Le Monnier ja Camus sekä heidän ruotsalainen kollegansa Celsius, joka keksi lämpömittarin.
Eteläisin mittauspiste oli Tornion kirkon torni, pohjoisin Pellon Kittisvaara. Viitisentoista kilometriä pitkä perusviiva mitattiin Tornionjoen jäälle Aavasaksan kohdalle joulukuussa 1736 ankarissa olosuhteissa, kovassa pakkasessa revontulten leimutessa.
Maupertuis´n mittaustyön ansiosta Suomeen syntyi voimakas maanmittauksen perinne, joka on kehittänyt maahamme myös huipputarkkojen mittalaitteiden vientiteollisuuden.