Turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ja kielteisen oleskelupäätöksen saaneiden palautus takaisin herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita – sekä puolesta että vastaan. Tässä vastakkainasettelussa kohtaavat voimakkaat tunteet – lähimmäisenrakkaus hädässä olevaa ihmistä kohtaan sekä pelko ja huoli omasta ja läheisten tulevaisuudesta ja turvallisuudesta.
Hädänalaisen ihmisen auttaminen on hyvä ja jalo teko. On inhimillisesti vaikea ymmärtää rauhanomaisen perheen palautusta takaisin lähtömaahansa, etenkin kun on olemassa riski, että he joutuvat siellä väkivallan kohteeksi.
Emme voi tietää olosuhteita mistä he ovat lähteneet, ketä todella vainotaan ja ketä ei. Toki syy voi olla myös paremman elintason toivo, mutta eikö meitä suomalaisiakin ole lähtenyt siinä toivossa varsinkin Amerikkaan ja Ruotsiin. Onko se väärin?
Monen suomalaisen oikeustaju on koetuksella. Ovatko palautuspäätökset todella loppuun asti harkittuja? Myötätunnon hetkellä voimme olla vastaan pakkopalautuksia, mutta siltikään ei ole oikein vastustaa sitä toimeenpanevia viranomaisia.
Turvapaikkaa hakevat ihmiset ovat usein tyhjän päällä elämässään. Pystymmekö näkemään heidän hätänsä ja epätoivonsa tänne saapuessaan tai palautuspäätöksen saatuaan? Haluammeko lisätä heidän tuskaansa vai ottaa se inhimillisesti huomioon olemalla ystävällinen ja tukemalla heitä?
On ymmärrettävää kantaa ensisijaista huolta oman kansamme vähempiosaisista, yhteisten varojen riittävyydestä ja syrjäytymisen lisääntymisestä. Kuitenkaan vihamielinen käytös syyttömiä kohtaan ei ole oikein eikä ratkaise ongelmia.
Pyritäänkö nopeilla pakkopalautuksilla nyt rauhoittamaan maahanmuuttoa vastustavia ihmisiä? Moni kokee perusturvallisuutensa järkkyneen ja haluaa toimenpiteitä sen korjaamiseksi. Tämä huoli on todellinen ja pitää ottaa vakavasti.
On totta, että turvapaikanhakijoiden joukossa voi olla myös terroristijärjestöihin kuuluvia ihmisiä, jotka saattavat pyrkiä juurruttamaan omaa ideologiaansa nuoriin. Tämä riski on olemassa ja siksi osa suomalaisista haluaisi estää kaikkien turvapaikanhakijoiden maahantulon, laittaa rajat kiinni.
Mitä konkreettisia toimenpiteitä viranomaiset aikovat tehdä ehkäistäkseen tällaisten radikalisoituneiden ihmisten maahantulon? Suunnitelmat terroristijärjestöjen riveissä taistelleiden kotoutuksesta eivät edusta sellaista. Maahanmuuton tulee olla kokonaisuutena hallittua, emme halua Malmön Rosengårdin kaltaista tilannetta.
Olisiko nyt aikalisän paikka pakkopalautuksissa ja niihin liittyvissä päätöksissä? Harkitsemattomat päätökset saattavat johtaa oman käden oikeuden lisääntymiseen ja vastakkainasettelun voimistumiseen. Tunteiden tasaannuttua on aika käydä keskustelua kansan yhtenäisyyden puolesta. Miten löydämme yhteisesti ratkaisuja, joissa molempien osapuolten näkemykset ja tunteet tulevat kuulluksi ja huomioonotetuksi?
Esa Räisänen
lehtori, Haapavesi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.