Taas on takana se yö, jolloin kelloja piti vääntää tunti tänne päin. Kukaan ei ole uskottavasti selittänyt, miksi aikaa pitää siirtää, mutta pakko se on tehdä. Yksin ei auta jäädä, vaikka olisi oikeassakin. Jos EU tai hallitus tai joku saa päähänsä komentaa, että talvisin ajetaan oikeata puolta tietä ja kesäisin vasenta, ei siitäkään osa porukasta voi kieltäytyä.
Siispä taas kerran oli herättävä aamuyöllä veivaamaan huushollin kaikki 17 kelloa uuteen aikaan. Urakka tosin hieman helpottuu hiljalleen, sillä keskimäärin yksi kello vuodessa hajoaa, kun sitä jatkuvasti väännellään.
Näin keväisin jokainen ihminen vanhenee hetkessä tunnin, joka siis katoaa hänen elämästään. Sen saa syksyisin takaisin, jos jaksaa odottaa siihen saakka. Koko ihmiskunta - 6,2 miljardia ihmistä - on tänä aamuna yhteensä noin 707 762,6 vuotta vanhempaa kuin vielä eilen illalla. Se on yli 10 000 ihmisikää. Mahtaako tämmöinen uhraus kannattaa pelkästään siksi, että aamulla pitää herätä entistä aikaisemmin?
Ja missä sitten tuo menetetty tunti luuraa puoli vuotta, koko kesän ajan? Se tietysti seuraa perässämme kuin hai laivaa: kun olemme itse kesäajassa, reaaliaika tulee tunnin perässämme.
Tällainen saattaa olla jopa vaarallista. Jos elämme jatkuvasti tunnin edellä aikaa, emme voi tietää, mitä sen tunnin aikana todella tapahtuu. Saatamme vaikkapa pudota kaivoon tai jäädä auton alle, kun yritämme hötkyillä paikkoihin ja asioihin ennen aikojaan. Kun kuljemme kellomme edellä, joudumme ikään kuin pioneereiksi. Samalla tavalla toimitaan sodassa. Siellä pannaan joutilainta porukkaa kulkemaan muiden edellä ja tallaamaan mahdolliset miinat, jotta sotaherrat voivat sitten edetä turvallisesti.
Mitä tästä sitten seuraa? Aika on jatkuvasti lisääntyvä luonnonvara, mutta ainakin Stephen Hawkingin mukaan se on äärellinen. Se ei siis lisäänny loputtomiin. Kun aikanaan ajan jatkuminen loppuu, mistä tiedämme että nyt se loppui, jos satumme olemaan kesäajassa eli tunnin edellä? Olemme menneet jo ohi aikamme.
Tässä vaiheessa tämä alkaa mennä sen verran monimutkaiseksi, että on parasta katkaista filosofointi ja vääntää koko juttu rautalangasta: minä ainakin lopetan kesäajan viettämisen tähän paikkaan ja otan menettämäni tunnin takaisin tällä siunaamalla hetkellä, vaikka nukkumalla. Tulkaa mukana jos uskallatte. Harkinta-aikaa on tasan tunti, jonka kuluttua näemme, onnistuuko aikakapina vai ei. Saattaa kuitenkin olla viisasta tehdä lopullinen
päätös joko nyt justiinsa tai tasan tunnin päästä, sillä jos jättäytyy jonnekin välille, silloin jää elämään sellaista aikaa jota kukaan muu ei elä sen paremmin kesällä kuin talvellakaan.