Aamulla herätään aikaisin. Keitetään pannukahvit ja puuro. Asetetaan pöytään kupit ja kuppien alle lautaset. Aamupalan ohessa luetaan lehdestä kuolinilmoitukset ja päivän tarjoukset.
Päälle puetaan vuodenajasta riippumatta beiget, paksut sukkahousut ja vuodenajasta riippuen joko akryylinen kukkakauluspaita tai pitkä, tumma takki sekä huopahattu.
Kotioloissa käytetään kuminauhavyötäröistä pitkää hametta ja vaaleasävyistä t-paitaa.
Ennen yhdeksää lähdetään rollaattorin tai kepin kanssa kaupungille odottamaan pankin aukeamista. Pankin jälkeen käydään kaupassa ostamassa kettukarkkeja ja pelaamassa hedelmäpelejä. Pelikoneen ruutua harjataan kädellä ja tehdään liikkeitä, jotka vaikuttavat loitsuilta.
Yleensä pelikoneista myös vedetään roimasti voittoja, sillä kaupan eteisessä joutaa istua ja tarkkailla peliautomaattien käyttäytymistä. Kun joku onneton on syytänyt automaattiin kympin tai kaksi, hävinnyt rahansa ja poistunut tympääntyneen näköisenä paikalta, siirrytään pelikoneelle ja tyhjennetään euron panoksella koko kone.
Kotimatkalla jutustellaan vastaantuleville tutuille. Kerrataan omat ja toisten sairaudet ja toivotellaan hyviä jatkoja ja sovitaan, että "nähdään taas, jos ei ehditä sitä ennen kupsahtaa".
Kaupunkireissun jälkeen kotona katsotaan äänet täysillä tv:stä saippuasarjat ja iltapäivän suomielokuva, luetaan Seuraa ja tehdään Avun ristikot. Välillä otetaan tirsat, tuijotellaan ikkunasta ulos ja päivitellään säitä, ajan kulkua ja sekä omaa että läheisten hyvinvointia.
Nämä kaikki ovat stereotyyppisiä ajatuksia ja ennakkoluuloja mummoista. Noista hitaaseen mutta vakaaseen vauhtiin liikkuvista iäkkäämmistä rouvista.
Mielikuvien mummo säästää ja säästää, mutta kaivaa aina karkkirahan lapsenlapselleen. Istuu taloyhtiön pihakeinussa kavereiden kanssa ja kertoo kilpaa toisille vaivoista ja kolotuksista.
Mummot ovat seesteisiä, ihailevat arkisia pikkuasioita ja huolehtivat, että lapsilla, lastenlapsilla ja lastenlastenlapsilla on tarpeeksi vaatetta.
Millaista on elää päivä ilman paineita tehokkuudesta, tuottavuudesta tai aikatauluista? Peto heittäytyi päiväksi mummon elämään.
Aurinko on noussut neljältä. Radio Suomessa toivotetaan hyvää huomenta ja kerrotaan päivän uutiset. Mummopäivän aloittamisessa täytyy hiukan huijata, sillä herääminen ei suju ilman herätyskelloa. Kellon pirinä raastaa hermoja ja uni ei meinaa loppua. Miksi kukaan herää kuudelta?
Keittiöstä puuttuu kahvipannu. Aamukahvit on tehtävä modernilla painettavalla kahvinpuristimella. Onneksi siihen käytetään sentään pannujauhettua Pauligia.
Sokeripalan läpi juotuna kahvi maistuu makealta, kamalalta. Tämä viimeistään herättää kunnolla. Suusta tipahtaa lautaselle puoliksi muhjuuntunut palanen. Mummoiluksi riittänee teenjuojan antautuminen kahvinjuojaksi. Sokeri saa jäädä.
Kello lähenee puolta seitsemää. Lienee aika pullataikinan valmistamiseen. Tarkempi tutkailu osoittaa, että taikinaa varten puuttuu ainakin munia ja hiivaa. Alkaa valmistautuminen kauppareissulle.
Rotuaari on autio. Ainoastaan kadunlakaisukone surraa edestakaisin. Katri Antellin kahvio on juuri aukaissut ovensa. Yksikään asiakas ei ole vielä saapunut paikalle.
"Yleensä mummot tulevat yhdeksän aikaan odottelemaan pankin aukeamista. Normaalisti he juovat kupin kahvia pienellä kermatilkalla ja syövät pullapalan tai bebe-leivoksen", kahvilan työntekijä Jaana Kainu valottaa.
Kaupassa pettymys on suuri. Yhtään mummoa ei näy. Pelkästään töihin eväitä hakevia keski-ikäisiä ja nuoria.
Ostoskoriin tiensä löytävät munapaketti, kettukarkkipussi, Pectus-rasia, paketti jauhoja ja hiivaa. Mikään kassaneidin katseessa ei paljasta, että hän pitäisi ostoksia mummomaisina.
Kotimatkalla kulutusmaidon unohtaminen yllättää. Se kai nyt ainakin on mummomaista, unohtaminen siis. Toisessakaan ruokakaupassa ei näy mummoja, pelkästään hyllyä täyttäviä työntekijöitä.
Oulussa asuu 17 133 yli 64-vuotiasta. Se on yli kymmenesosa koko alueen asukkaista. Heistä enemmistö on naisia. Kotona yli 75-vuotiaista asuu 91 prosenttia, ja ympärivuorokautisen palveluasumisen piirissä on 3,3 prosenttia. Maijaliisa Suorsa, 79, asuu Caritas-kylässä yhdessä miehensä Artun kanssa.
Suorsat ovat muuttaneet tänne neljä vuotta aiemmin. Suorsilla on viisi lasta, kahdeksan lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta. Suorsa on aina kokenut mummuna olemisen miellyttäväksi. "Viimeksi eilen kaksi lastenlapsista kävi syömässä mummun lihapullia. Soittivat edellisenä päivänä ja kertoivat, että niitä tekee kovasti mieli", Suorsa nauraa.
Suorsa tunnustautuu lähes täysveriseksi mummuksi. Suorsan kainaloon on helppo kuvitella lapsia paijattavaksi. Hän herää aamulla kuuden seitsemän välissä, joskus jopa aikaisemmin. "Mutta minä olen kyllä aina ollut aamuvirkku, joten se ei haittaa." Sitten Suorsat syövät puuron. Suorsan mies on kova liikkumaan, ja hän hoitaa aamupalan jälkeen kaksikon kauppa-asiat.
Päivät kuluvat televisiota katsellessa ja muiden asukkaiden kanssa seurustellessa. "Lapset myös hakevat meitä uimaan ja kylään. On onni, kun on saanut niin hyviä lapsia", Suorsa tuumaa.
Iltaisin katsotaan televisiota ja Maijaliisa tekee käsitöitä.
Marketin hedelmäpelikoneilla vilisee mummoja. Koneeseen tipahtelee kolikoita tasaiseen tahtiin, ja lähes yhtä tasaiseen tahtiin niitä tunnutaan kauhovan sieltä pois. Mummot kulkevat tomerina koneelta koneelle.
Jokeripokerin ja Apilan välissä on tyhjä masiina. Viisikymmentäsenttinen kilahtaa sen sisuksiin. Viimeinen kymmensenttinen täytyy tuplata. Ensimmäinen tuplaus menee oikein. Toinen ei. Sinne meni.
Koneelta poistuessa on sen jo lähes samantien valloittanut uusi beigetakkinen mummo.
Bingossa ei ole hiljaista edes aikaisin tiistai-iltapäivästä. Bingoisäntä Pete Pernu tuntee vakiokävijät nimeltä. "Täällä kuluu aika hyvin, ja samalla sitä tulee tavattua muita", kertovat nimettömänä pysyvät mummot.
Onni ei suosi bingossa. Lisäksi alussa menee turhaa aikaa, kun täytyy selvittää, oliko se nyt vaaka- vai pystyrivi, jota pelissä haetaan. Peruskysymykset eivät vaivaa tosimummoja, jotka vaihtavat peliä ja ostavat uusia lappuja lennosta.
Iltapäivään mennessä mummolle on ehtinyt tapahtua jo paljon. Seuraavaksi syötetään sorsia Ainolanpuistossa. Paikalla on pelkästään lapsiperheitä, mummot istuvat kauempana penkeillä. Monilla on päässään aurinkohattu. Takit ovat kiinni, ja jalassa on pitkät housut.
Miksei mummoille tule hiki kaikissa päällysvaatteissa, kun lyhyessä hameessakin on hiostavaa?
Kauppahallin kahviossa Salme Porola-Salmi, 80, odottaa miestään, joka on ostamassa kalaa. Omia päiviään Porola-Salmi kuvailee rauhallisiksi. Niihin kuuluu pieniä askareita.
Porola-Salmella on jälkikasvua jo neljässä polvessa. "Mummona oleminen on aivan ihanaa", rouva tuumaa.
"Mummolla ei ole kiire minnekään, ja lapsi voi istua sylissä, ja sitä saa paijata ja helliä. Omien lasten kohdalla aikaa oli liian vähän, kun piti yhtä aikaa luoda uraa. Näille nuoremmille sitä aikaa riittää."
Torilla mummojen kävelytahti on mateleva. Kesäkeiton ainesten hakemiseen kuluu luokattoman paljon aikaa. Ehkä tämän vuoksi mummot heräävät kuudelta, jotta ehtivät tehdä kaiken, mitä on tarkoitus tehdä.
Kotona täytyy levähtää hetki. Päivän askareet ovat uuvuttaneet testimummon. Keitto on muuten hyvä, mutta liian vetinen. Suurustaminen taitaa sujua vain oikeilta mummoilta.
Jälkiruuaksi nautitaan lämmintä leetaa. Pulla on komeaksi noussut ja maukas. Ilta sujuu televisiota katsellessa ja ristikkoja täyttäessä.
Mummopäivä on kääntynyt iltaan. Päivän aikana kaupunki on näyttäytynyt uudessa valossa. Katse on löytänyt katuvilinästä jokaisen mummon. Hidastellessa ihmisten kiire ja vauhti tuntuvat hurjalta. Moni ärsyyntyy hitaista liikkeistä, harva auttaa.
Yhdeksään mennessä mummo on lopen väsynyt, mutta uni ei meinaa tulla. Olisivatkohan syynä juodut viisi kupillista kahvia, normaalisti kun ei mene yhtäkään.