Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) perusporvarihallituksen arki on alkanut. Melkeinpä ensi töikseen hallitus päätti lykätä hallitusohjelmaan kirjattua päätöstä leikata työttömyysturvaa 200 miljoonaa euroa ensi vuoden alusta.
Päätöksessä on valtioviisautta. Hallituksen ja ay-liikkeen välit ovat kiristyneet viulun kieleksi kun hallitusohjelman muste on tuskin ehtinyt kuivua. Jonkinlainen vastaantulo hallituksen puolelta olikin paikallaan.
Hallitus päätti vasta työttömyysturvaleikkauksen lykkäämisestä, ei sen perumisesta. Päätös antaa yhtäältä neuvotteluille aikaa, mutta samalla ongelmaa vain siirretään. Toisaalta se avittaa työllisyys- ja kasvusopimuksesta eli tykasta käytäviä neuvotteluja, joiden takaraja umpeutuu kesäkuun puolivälissä.
Politiikassa avainasemassa on sisällön lisäksi ajoitus. Jos hallitus suostuisi vielä siihen, että neuvotteluja yhteiskuntasopimuksesta lykättäisiin vuosi eteenpäin, hallitusohjelman perään voisi kirjoittaa jo ison kysymysmerkin.
Hallitus on aikonut tehdä heinäkuun loppuun mennessä esityksen yhteiskuntasopimukseksi ja antaa työelämän osapuolille aikaa elokuun loppupuolelle sitoutua siihen.
Jos sopimus hyväksytään ja sen sisältämät toimet ovat mitattavissa maaliskuussa 2017, hallitus luopuisi puolentoista miljardin ehdollisista säästöistä ja miljardin veronkorotuksista.
Vaikka yhteiskuntasopimus sisältäisi väistämättä kipeitä päätöksiä, se on aivan keskeinen osa talouden tervehdyttämispakettia. Sitä lykkäämällä työnnettäisiin vain ongelmia eteenpäin, ja hallitus alkaisi menettää momentumiaan.
Tämä kesä onkin uuden hallituksen tulikoe. Sopimuksen aikataulutus voi mitata hallitusrivejäkin. Ulkoministeri Timo Soini (ps.) ei sulje lykkäysvaihtoehtoa pois, toisin kuin valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) Ratkaisun avaimet ovat Sipilällä.
Suomea uhkaa velkataakan nopea kasvu. Jo hallitusohjelman tavoite velkaantumisen taittamisesta on takapainotteinen: velan bkt-suhteen on määrä taittua vaalikauden loppuun eli vuoteen 2019 mennessä. Velaksi elämisen olisi määrä loppua vasta 2021.
On totta, että jos ja kun tyka-sopimus saadaan aikaan, se lukitsee työehtosopimukset vuoden 2016 loppuun asti ja että aikalisä antaisi tilaa neuvotella rauhassa yhteiskuntasopimuksesta.
Politiikan rautaisten lakien mukaan vaikeat päätökset pitää tehdä mahdollisimman pian vaalien jälkeen. Mitä lähemmäksi seuraavat vaalit tulevat, sitä vaikeampia kipeistä päätöksistä tulee.
Väännössä on kysymys myös suuresta periaatteesta eli kolmikannasta. Hallitus ei sitoudu ohjelmassaan yksiselitteisesti perinteiseen kolmikantaan, vaan puhuu ”työelämän osapuolista” ja uudistusten tekemistä ”vuoropuhelussa” niiden kanssa.
Jos linja pitää, se tarkoittaa työmarkkinajärjestöjen vaikutusvallan leikkaamista. Etenkään ay-liike ei hevillä moiseen taivu.
Pääkirjoitus