Suomen on määrä syksyllä linjata arktisten alueiden politiikkaa. Pohjois-Suomen toimijoiden on oltava asiassa hereillä, jotta lopputulos olisi kattava.
Ulkoministeri Alexander Stubb on luvannut syksyllä esitellä Suomen uutta arktisten alueiden linjapaperia, jonka valmistelu lähti liikkeelle huhtikuun lopulla Tromssassa pidetyn Arktisen neuvoston kokouksen jälkeen.
Toukokuussa Pohjois-Suomen toimijat -- maakuntaliitot, kauppakamarit, isot kaupungit -- luovuttivat pääministeri Matti Vanhaselle laatimansa elinkeinopainotteisen Barents-strategian. Äskettäin myös pidettiin Brysselissä Pohjois-Pohjanmaan liiton vetämä Barentsin alueneuvoston kokous ja seminaari, jossa yhtenä puhujana oli laajentumiskomissaari Olli Rehn.
Suomen pohjoisen politiikan ympärillä on pitkästä aikaa kuhinaa. Sitä ennen kansainvälinen mielenkiinto pohjoisia alueita kohtaan on kasvanut. Taustalla ovat sekä ilmastonmuutos kaikkine vaikutuksineen että Barentsin alueen elinkeino- ja energianäkymät.
Ongelmana näyttää kuitenkin olevan saada kaikki asiat ja toimijat kohtaamaan toisensa. Esimerkiksi elinkeinopainotteista Barents-toimintaa ja arktista yhteistyötä ei juurikaan ole katsottu kokonaisuutena, ei Pohjois-Suomessa eikä Helsingissä.
Yksi koordinaation haaste löytyy suoraan ulkoministeriön sisältä. Stubbin ja ulkomaankaupasta vastaavan ministeri Paavo Väyrysen työnjako on jo rakenteellisesti ongelmallinen. Arktinen neuvosto ja Barentsin neuvosto kuuluvat reviirinä Stubbille, joka tähän kevääseen asti on osoittanut pohjoisen asioihin huomattavan vähän mielenkiintoa. Nyt kaivattu herätys näyttää tapahtuneen.
Lähialueyhteistyö ja kauppa puolestaan kuuluvat Väyryselle, joka onkin niissä ollut aktiivinen ja jolla on pohjoisen asioihin pitkä perspektiivi. Mitään kunnollista pohjoista linjapaperia ei voi saada aikaan, elleivät nämä kaksi ministeriä toimi siinä yhdessä. Mahdolliset henkilökemioiden ongelmat on heitettävä syrjään.
Lokakuussa Murmanskissa Barentsin ulkoministerikokouksen yhteydessä pidetään laaja talousseminaari. Todellista Suomen lipunnäyttöä ja sitoutumisen osoitusta olisi, jos Stubb ja Väyrynen olisivat paikalla yhdessä.
Muitakin tarvitaan. Esimerkiksi arktisen alueen parlamenttiyhteistyö tarjoaa hyvän kanavan vaikuttamiseen. Hyvä uutinen siinä on Hannes Mannisen tuore valinta arktisen parlamenttikonferenssin puheenjohtajaksi. Se antaa hänelle mahdollisuuden nousta alueella merkittävään rooliin, ja jos Manninen on asiassa aktiivinen, sen kautta voi linjata myös Suomen pohjoisen politiikkaa.
Päinvastainen esimerkki on Komissa tällä viikolla pidetty Barentsin alueen parlamenttikokous, jonka ainoa suomalaisedustaja oli Risto Autio (kesk.), kotoisin Hausjärveltä. Pohjoissuomalaisten pitää pystyä parempaan.
Pohjoisen toimijoiden kuten maakuntien, kauppakamarien ja yliopistojen on tarpeen syytää valmistelijoille ideoita juuri nyt, jotta mahdollisiin uusiin linjauksiin voi vaikuttaa. Norjassa pohjoisen politiikka on vahvasti myös sisäpolitiikkaa. Myös Suomessa kaivataan laajaa yhdistävää näkemystä.
Aikanaan Suomi pani alulle arktisen ympäristöyhteistyön ja EU:n pohjoisen ulottuvuuden. Kunnianhimoa tarvitaan nytkin.
Ensin on kuitenkin saatava kokonaiskäsitys siitä, mitä pohjoinen ulottuvuus, Barents ja arktinen alue Suomelle yhdessä merkitsevät. Koska moni asia niissä liittyy myös Venäjään, valtioneuvoston Venäjä-toimintaohjelman ajatus pääministerivetoisesta Venäjä-foorumista voisi sopia myös tämän käsittelyyn.