Viron ja Venäjän sekä Viron ja Latvian välisten rajasopimusten allekirjoittamiselle näyttää nyt olevan edellytyksiä. Maiden ei pitäisi päästää tilaisuutta käsistään.
Viron ja Latvian suhteet Venäjään ovat vuosia olleet viileät, suorastaan takalukossa. Vaikka ihmiset liikkuvat rajojen yli ja kauppaakin käydään, ovat esimerkiksi korkeimman poliittisen tason tapaamiset olleet vähissä.
Poliittisia suhteita on rasittanut parikin seikkaa. Neuvostoliiton suurvalta-aseman perineelle Venäjälle on ollut raastavaa seurata Viron ja Latvian liukumista kohti läntisiä liittoja, Euroopan unionia ja erityisesti Natoa. Venäläisen vähemmistön asema Latviassa ja Virossa on niin ikään närästänyt Moskovaa. Väitteitä venäläisten huonosta kohtelusta Baltiassa on pidetty yllä myös siksi, että ne ovat olleet käyteainetta Venäjän sisäpolitiikassa.
Yksi kouriintuntuva merkki maiden suhteiden ongelmista on se, että vaikka Viron ja Latvian itsenäisyyden palautumisesta on jo yli 13 vuotta, maat eivät ole allekirjoittaneet rajasopimusta Venäjän kanssa. Liettua on sopimuksen tehnyt.
Viron perustuslakiin on kirjattu, että maan rajat ovat vuonna 1920 solmitun Tarton rauhan mukaiset. Sen perusteella Virolle kuuluisi kaksi kaistaletta nykyisen Venäjän alueelta, tärkeämpänä niistä Petserin kaupunki ympäristöineen Viron kaakkoisrajan tuntumassa. Venäjä paalutti kuitenkin omalla puolellaan rajan jo vuosia sitten kulkemaan Viron neuvostotasavallan rajalinjan mukaisesti. Se on ja arvattavasti pysyy maiden tosiasiallisena rajana, vaikka moni Virossa vaatii Petserin palautusta.
Vaikka rajasopimuksen puuttuminen ei estänytkään Viron ja Latvian liittymistä EU:hun, sopimuksen allekirjoitus poistaisi yhden suuren esteen maiden Venäjä-suhteita hiertämästä. Valmius sopimuksen tekoon näyttää Venäjän puolella olevan nyt suurempi kuin aikoihin. Viron ja Latvian tuskin kannattaa päästää tilaisuutta käsistään. Sopimus rajasta voisi sysätä maiden suhteet kaikkiaankin myönteiseen liikkeeseen.
Viron ja Latvian kannalta allekirjoittamisen tekee kuitenkin ongelmalliseksi Venäjän halu sitoa sopimukseen muitakin poliittisia kysymyksiä. Tämä taktikointi on aiheuttanut Virossa suorastaan kuohuntaa. Venäjän sopimuksen ehdoksi peräämiä poliittisia julkilausumia voidaan tulkita esimerkiksi niin, että Neuvostoliitto ei koskaan Baltian maita miehittänytkään. Samoin Latvian ja Viron ilmatilan valvonta voisi julkilausumien perusteella tapahtua Naton ja Venäjän yhteistyönä.
Ainakin osa vaatimuksista on mahdottomia hyväksyä. Viron ulkoministeri Kristiina Ojuland sanoikin, ettei rajasopimusta voi sitoa mihinkään lisäehtoihin tai -papereihin. Toisaalta Venäjä tuskin edes olettaa, että naapurit nielevät ehdotukset sellaisenaan. Neuvottelulle on luultavasti tilaa.
Maiden suhteiden suuria ratkaisuja ei tehdä ulkoministerien tai virkamiesten välisissä neuvotteluissa vaan presidenttien tasolla. Presidentit Lennart Meri ja Boris Jeltsin saavuttivat kymmenkunta vuotta sitten yllätyssovun venäläisen sotaväen vetämisestä Virosta. Nytkin presidentti Vladimir Putin voi halutessaan heittää syrjään virkamiestensä laatimat julkilausumat, jos katsoo tilanteen sitä vaativan.
Viron ja Latvian neuvotteluasemaa voi kuitenkin heikentää Ukrainan äskettäinen vaalitulos ja maan liukuminen Moskovan vaikutuspiiristä. Tämä oli presidentti Putinille poliittinen tappio, ja siksi hänen joustohalunsa kahden pienen naapurin suuntaan voi nyt olla rajallinen.