"Aika ry­pis­tää ihoa, mutta in­not­to­muus sielua" – mu­hos­lai­nen tai­de­maa­la­ri Terttu Jur­va­kai­nen täyttää 80 vuotta

Oulun Taidemuseon laaja Loistava paletti -retrospektiivi oli Jurvakaiselle tärkeä näyttely. Tällä hetkellä hän keskittyy oman kesänäyttelynsä pyörittämiseen Muhoksella.

Kuva: Janne Körkkö

Kun 80 vuotta täyttyy taidemaalari Terttu Jurvakaisen mittariin, on hän samalla toiminut vapaana taiteilijana puolet elämästään.

Vaikka virstanpylväs ja päätös vapaan taiteilijan urasta syntyi 40 vuotta sitten, ei taitelija näe elämäänsä kahtena erillisenä ajanjaksona tai pidä irtautumistaan leipätyöstä jyrkkänä murroskohtana.

– Tein töitä kuvaamataidon opettajana, mutta maalasin jo silloin aktiivisesti työn ohessa. En pelännyt tulevaa, sillä tunsin sisimmässäni, että tämä on työni tästä eteenpäin, Jurvakainen sanoo.

Kesänäyttelyiden pitämisen hän oli aloittanut jo paria vuotta aikaisemmin.

Kesänäyttelyssä voimakkaita värejä ja abstrakteja muotoja

Muhoksen kesä ei olisikaan mitään ilman Jurvakaisen jokavuotista näyttelyä. Alkuviikosta galleria on kiinni, mutta siitä huolimatta ihmiset ajavat pihaan ja yrittävät päästä sisälle.

Jurvakaista sen sijaan huolettaa ailahteleva sää.

– Kunpa ilma säilyisi tällaisena huomiseen. Pionit eivät pidä rankkasateesta, toteaa hän ja katsoo ulos ikkunasta.

Lue lisää: Pilkahdus kirkkautta Muhoksella – taiteilija Terttu Jurvakaisen tunnettuja kesänäyttelyitä on järjestetty jo yli 40 vuotta

Pionien ohut varsi ei tahdo jaksaa kantaa raskaita kukintoja, mutta Jurvakaisen maalauksissa kukka-aiheet näyttäytyvät vahvoina ja värikylläisinä.

Voimakkaista väreistään ja abstrakteista muodoistaan tunnetut taulut ovat tuttuun tapaan hänen kesänäyttelynsä keskiössä.

Lisäksi teoksia on seitsemältä vierailevalta taiteilijalta. Parhaiten edustettuina ovat pronssi- ja lasiveistokset.

Niiden ohella galleriassa on näytillä haukiputaalaisen Tiina Vehkaperän installaatioita ja oululaisen Suvi Mannosen maalauksia.

"Aika rypistää ihoa, mutta innottomuus sielua"

Taiteen lisäksi Jurvakaisen taidegalleria tunnetaan valtavasta koostaan sekä vehreästä ja hyvin hoidetusta ympäristöstään. Tänäkin kesänä hän on palkannut pari nuorta pitämään pihan siistinä.

Vanhenemistaan hän ei ehdi murehtia.

– Numeroilla ei ole minulle minkäänlaista merkitystä. Pihapuutkaan eivät laske ikäänsä, vaan tekevät joka vuosi uusia lehtiä, hän toteaa.

Maalaaminen jatkuukin niin pitkään kuin sivellin ja paletti pysyvät kädessä. Työnteossa ei hänen mukaansa ehdi vanhentua.

– Aika rypistää ihoa, mutta innottomuus sielua. Intoa ja intohimoa onneksi vielä riittää, hän sanoo merkkipäivänsä aattona.

Jurvakaisen suhde kotikuntaansa Muhokseen on edelleen problemaattinen.

– Kuulen yhä, että kunta etsii vetovoimatekijää eikä oikein tiedä, mistä sellaisen löytäisi. Olen ollut vähän huvittunut kysymyksestä.

Oulusta Muhokselle ajaessa tulee väistämättä mieleen, että kunta voisi satsata vähän näkyvyyteen.

Liikenneympyrää ennen on tienpielessä kyltti, joka ohjaisi oikeaan suuntaan, mutta se on pensaikon peittämä.

Syntymäpäivät toivottavasti taiteen ystävien seurassa

Suuri kannustin työn jatkamiseen tuleekin yleisöltä, jota ajatellen Jurvakainen rakentaa näyttelynsä. Syntymäpäiviään hän toivoisi viettävänsä taiteen ystävien seurassa.

– En voi aavistaa mitään, mutta olen kotona ja pidän näyttelyäni auki normaalisti.

70-vuotispäivänään hän livahti Savonlinnan oopperajuhlille, kun juhlapäivänä sattui olemaan sopivasti vapaata.

Onnellisimmillaan hän tuntee olevansa omassa ateljeessaan. Merkityksen ja ihmismieltä kohottavan henkisen ravinnon luominen pitävät työssä kiinni.

Vaikka Jurvakainen on kasvanut yksinäisyyteen, maalaukset rakentavat yhteyden yleisöön.

– Haluan työlläni koskettaa mieltä ja sydäntä, hän sanoo.