VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro on vähän väliä joutunut selittelemään julkisuudessa rautatieliikenteeseen liittyviä ongelmia. Niitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi hänen johtamansa yrityksen ympärillä.
Eniten asiakkaita raivostuttaa junien jatkuva myöhästely, joka johtuu milloin mistäkin syystä. Sille ei näy loppua. Viimeksi junamatkustajien mitta täyttyi, kun VR:n sinänsä kannatettava lippu-uudistus tuotiin markkinoille raakileena. Se aiheutti melkoisen hässäkän asemilla.
Olisi jo aika kuulla niin VR:ltä kuin rautateiden ylläpidosta vastaavalta Ratahallintokeskukselta välillä muutakin kuin selitys siitä, mikä meni pieleen. Pieleen kun tuntuu menevän liian moni asia toisensa jälkeen.
Aro syytti Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa valtiota pihistelystä rataverkon ylläpidossa. Syyttävän sormi osoittaa oikeaan suuntaan. Ratarahat jos mitkä ovat olleet jatkuvan juupas--eipäs -väittelyn kohteena. Kaikki myöntävät ongelman, mutta rahaa ei vain heltiä. Tämän vuoksi välttämättömät perusparannustoimet laahaavat pahasti jäljessä. Koska pakollisiakaan investointeja ei tehdä oikeaan aikaan, raskaita toimia vaativien korjausten tarve kasvaa koko ajan.
VR on yrittänyt vastata asiakkaiden tarpeisiin uusimalla viime vuosina kalustoaan mittavassa määrin. Hyöty uusista ja entistä nopeammista junista on jäänyt vähintäänkin puolitiehen ainakin kahdesta syystä: uudet junat eivät ole soveltuneet parhaalla mahdollisella tavalla Suomen koviin luonnonolosuhteisiin, ja ratojen heikko kunto on syönyt junien nopeuteen asetetut odotukset. Tämä on johtanut siihen, että 200 kilometriä tunnissa kiitävät junat ovat joutuneet köröttelemään alle 80:aa.
VR:n yskä ymmärretään vaalikentillä, mutta sen pidemmälle myötätunto ei tunnu riittävän. Rautateiden kunnostus kaipaa yksinkertaisesti rahaa. Jos tahtoa rataverkon parantamiseen on, löytyy myös keinot rahoittaa työt tällaisenakin aikana, jolloin valtion rahatilanne ei ole häävi.
Rautateiden merkitys on tavattoman laaja. Pääkaupunkiseudulla junaliikenne on arvokas osa lähiliikennettä. Muualla maassa se on tärkein julkinen väylä liikkua pidempiä matkoja. Ympäristöystävällisenä kuljetusmuotona junaliikenteen merkitys tavaraliikenteessä on kiistaton.
Jos nykymeno jatkuu, ihmiset on pakotettu etsimään muita kulkumuotoja. Se ei ole viisasta sen paremmin taloudellisesti kuin ympäristönäkökohdat huomioon ottaen.
VR sanoo tehneensä paljon, jotta junat kulkisivat tulevaisuudessa nykyistä luotettavammin. Sen omat toimet eivät yksin riitä. Yhdessä valtion kanssa on löydettävä ratkaisu niihin ongelmiin, joihin VR ei yllä omin ponnistuksin.
VR:n toivetta siitä, että nyt laadittaisiin hallituskauden ylittävä suunnitelma rataverkon kunnostamiseksi, on syytä kannattaa. Mallia voi ottaa taas vaikka Ruotsista, missä rataverkkoa on kohennettu mittavilla investoinneilla.