Aika on ajanut til­li­li­has­ta ohi, rös­sy­po­tus­ta kiis­tel­lään ja puuro on kes­to­suo­sik­ki – mak­su­ton­ta kou­lu­ruo­kaa on syytä juhlia, mutta Oulussa sitä päätyy satoja kiloja päi­väs­sä bio­jät­teek­si

Kouluruokailu Kastellin koulussa.

Kuva: Pekka Peura

Tilliliha, pinaattikeitto, maksapihvit, kumiperunat ja munuaiskeitto. Muun muassa nämä kouluruuat herättävät Kalevan lukijoissa inhon väristyksiä kouluajoilta. Kaleva keräsi lukijoiden kommentteja ja kokemuksia liittyen kouluruokailuun ja makumuistoihin.

Tänä vuonna Suomessa vietetään maksuttoman kouluruuan 70-vuotisjuhlavuotta. Eduskunta määräsi vuonna 1943, että kaikkien kansakoulujen on tarjottava koululaisille maksuton lämmin lounas vuoteen 1948 mennessä. 

Kouluruoka on muuttunut vuosien saatossa. Erikoistutkija Susanna Raulio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että kouluruoka seuraa aina ajan yleisiä ruokatottumuksia ja -trendejä.

– Kasvisruokien menekki ja kysyntä esimerkiksi on kasvanut ja joissakin kouluissa tarjotaan ihan vegaaniruokia. Elintarvikevalikoima on muuttunut ja kouluruoan tarjonta heijastelee yleistä kehitystä yhteiskunnassa, Raulio sanoo.

Kuva: Leinonen Jukka

Tilliliha poistui listoilta, rössypotusta väännetään edelleen

Oulussa kouluruoasta vastaa Oulun kaupungin liikelaitos Serviisi. Serviisin palvelutuotantopäällikkö Pauliina Värttö kertoo, että maksuttoman kouluruuan juhlavuotta juhlistetaan myös Oulussa. Serviisi aikoo järjestää näyttelyn kouluruuasta vuosien varrelta marras- joulukuun taitteessa Oulu 10:n tiloissa.

– Kouluruoka on muuttunut. Sotien jälkeen kouluissa syötiin omia eväitä. 80-luvulla omassa lapsuudessani syötiin tillilihaa, Värttö kertoo.

Tilliliha on poistunut koulujen ruokalistalta. Värttö sanoo, että ruokia poistuu sitä mukaa, kun ne nähdään huonoiksi. Moni Kalevan lukija mainitsi inhokikseen juuri tillilihan.

– Aika ja makutottumukset ovat ajaneet tillilihasta ohi. Olen syönyt kyllä ravintolassa upeaa tillilihaa, mutta suurkeittiöön se ei taivu, Värttö huomauttaa.

Oulussa ikuinen kiistakapula kouluruuassa on perinneruoka rössypottu. Lukijoiden kokemuksissa rössypottupäivää pelättiin, mutta myös rakastettiin. Värttö sanoo, että rössypotusta keskustellaan ajoittain.

– Perinneruokien tarjoaminen on nähty tärkeänä, mutta jos rössypottu todella halutaan pois ruokalistoilta, niin sitten se otetaan pois. Jos vertaa lohikeiton ja rössypotun menekkiä, niin onhan siinä huima ero. Rössypottua ei syödä, Värttö toteaa.

Kasvisruokia suositellaan, mutta aina ne eivät maistu

Tillilihan lisäksi Serviisi on poistanut valikoimistaan muun muassa punajuurilaatikon. Punajuurilaatikko otettiin käyttöön kasvisruokaviikoilla. Se ei kuitenkaan mennyt oppilaille kaupaksi.

– Totesimme ja saimme palautetta, että se on ruoka mihin emme ole valmiita, Värttö toteaa.

Tutkija Susanna Raulion mukaan kasvisruuista on tärkeää tehdä helposti lähestyttäviä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusin kouluruokailusuositus vuodelta 2017 sisältää enemmän kasvisruokia. 

– Se mitä tarjotaan tulee tutuksi. Suosittelen kasvisruokapäivää ehdottomasti. Jossakin vaiheessa kasvisruokapäiviä vastustettiin, mutta siinäkin on vain kyse markkinoinnista ja mielikuvista, Raulio toteaa.

– Esimerkiksi pinaattiletut ovat mittauksissa suosittujen ruokien joukossa ja kasvisruokiahan nekin ovat. Silloin kun koulussa on pinaattilettupäivä on myös kasvisruokapäivä, vaikka moni ei tule niin ajatelleeksi, hän jatkaa.

Luokan tai ruokalan seinällä on usein juliste perinteisestä lautasmallista. Se on pysynyt samana jo vuosia, kertoo Raulio. Lautasmalliin on tehty pieniä muutoksia esimerkiksi proteiinin lähteiden suhteen.

– Periaate on sama ja vanha, puolet kasviksia, yksi neljäsosa proteiinia ja yksi neljäsosa hiilihydraattia. Proteiini on perinteisesti ollut lihaa, mutta nykyään se voi olla myös kasvisproteiinia, kuten nyhtökauraa, härkistä tai tofua, Raulio sanoo.

Kouluruokien klassikoihin kuuluvat edelleen maksapihvit. Maksaruuat herättivät Kalevan lukijoiden kesken paljon eriäviä mielipiteitä. Maksalaatikkoa ja -pihvejä joko rakastetaan tai vihataan.

– Maksa on todella hyvä raaka-aine ja säilynyt kouluruuassa pitkään, mutta sen tarjoilu voi olla haastavaa joukkoruokailutilanteissa, sanoo Raulio.

Kuva: Sara Lähdesmäki

Puuro ei päädy biojätteeksi

Raulion mukaan kouluruuan syöminen vaihtelee iästä ja luokka-asteesta riippuen. Alakoulussa syödään hyvin, mutta eroja on siinä, syödäänkö ateriasta kaikki siihen kuuluvat osat.

– Yläkoulussa tulee notkahdus. Nuorilla on omaa rahaa käytössä ja välitunneilla ruoka saatetaan ostaa kioskilta. Lukiossa kouluruokaa syödään taas paremmin, Raulio sanoo.

Oulussa hävikkiruokaa oppilaiden lautasilta tulee satoja kiloja päivittäin, kertoo Värttö. Hävikkiruokaa on yritetty vähentää kampanjaviikoilla.

– Syyskuussa pidämme taas teemaviikon hävikkiruuasta. Hävikkiruuan pitäisi vähentyä 30 prosenttia, Värttö sanoo.

Valmistusvaiheessa yli jäävän hävikkiruuan määrä ei ole tiedossa, sanoo Värttö.

– Puhutaan kuitenkin huomattavasti pienemmästä määrästä. Meillä on sopimuskumppaneina esimerkiksi asukasyhdistyksiä, jotka hakevat kouluilta ylijäämäruokaa.

Toiset ruuat päätyvät biojätteeseen herkemmin kuin toiset. Esimerkiksi syksyllä kokeiltua punajuurilaatikkoa oppilaat eivät syöneet. Yllättävä kestosuosikki on sen sijaan puuro, jota päätyy biojätteeksi todella vähän, Värttö sanoo.

– Puuro on hiostoriassa ensimmäisiä kouluruokia, joita on tarjottu. Se on edelleen suosittua, hän sanoo.

Myös Kalevan lukijat muistelivat puurojen kirjoa kommenteissa. Suosikeiksi mainittiin muun muassa ohrauunipuuro, ruismarjapuuro ja suklaapuuro. Toisaalta puuro herätti myös ikäviä muistoja. Lukijat kertoivat oksentaneensa puuroa koulutielle ja jääneensä nälkäisiksi puuropäivien jälkeen. 

Vaikka puuro voi jakaa mielipiteitä, on Raulio havainnut tutkimuksissaan saman kuin Värttö. Puuro kelpaa oppilaille. 

– Melkein kaikissa kouluissa suosikkiruokaa on ohrapuuro. Viime syksynä teimme kouluruokatutkimusta ja kuvasimme oppilaiden annoksia ja tutkimme hävikkiä. Puuropäivinä hävikkiä ei tule, Raulio sanoo.