AKT:n on aika lopettaa järjetön lakko. Paineita tähän tulee jo oman keskusjärjestön sisältäkin.
Pääkaupunkiseudun kahdesta bussiyrityksestä liikkeelle lähtenyt paikallinen lakko paisui keskiviikkoaamuna jo käsittämättömiin mittoihin. Kansalaiset ovat kohta viikon ajan joutuneet odottelemaan busseja pysäkeillä kaukaisen kiistan vuoksi muuallakin Suomessa. Jos lakko ei lopu äkkiä, teollisuuslaitoksia uhkaa pysähtyä lähipäivinä.
Ainakin sellu- ja paperiteollisuudessa laitoksia uhkaa alasajo, kun Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT laajensi lakon koskemaan kemikaalikuljetuksia hoitavaa ADR-Haanpää-yhtiötä. Jos Helsingin satamaankin laajentunut lakko jatkuu, seuraukset alkavat näkyä pian myös kauppojen elintarvikehyllyillä.
Tilanteen omituisuus korostuu, kun muistaa, että kysymys on työtuomioistuimen jo kolmesti laittomaksi toteamasta lakosta. AKT ei ole kunnioittanut tuomioistuimen päätöstä, vaan jatkaa kovapäisesti lakkoa ja vain nostaa panoksia.
Herää kysymys, yllättikö työnantajaliiton ottama tiukka asenne AKT:n johdon ja ajoiko se AKT:n nyt paniikkiratkaisuihin. Autoliikenteen työnantajaliittohan on järkähtämättä pysynyt kannassaan, ettei se neuvottele alkuperäisestä riidasta niin kauan kun laiton työtaistelu jatkuu. Toinen vaihtoehto on, että kiistalla haluttiin sotkea vaikeuksien jälkeen alkuun saatuja tuloneuvotteluja.
AKT:n johto näyttää nyt pyrkivän pelastamaan tilanteen ja säilyttämään kasvonsa laajentamalla lakon niin suhteettomiin mittoihin, että vastuu työtaistelun ratkaisusta pakosta siirtyy keskusjärjestöille.
Tilannetta on yrittänytkin tuloksetta laukaista etenkin SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen. SAK:n ykkösnimen aseman tukaluus on ilmennyt hyvin siinä, ettei hän ole halunnut selvästi tukea muttei toisaalta tuomitakaan lakkoa. Miljoonan palkansaajan keskusjärjestön puheenjohtaja on vain perännyt osapuolilta nöyryyttä. Kun työnantajaliitto on kieltäytynyt neuvotteluista, Ihalainen on pyrkinyt hakemaan ulospääsyä puhumalla epävirallisista neuvotteluista. Tämä kikka ei ole pehmittänyt työnantajia.
Keskiviikkona alkoi näkyä säröjä jo SAK:n rintamassakin, kun vaikutusvaltaisen Metalliliiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa kehotti keskeyttämään meneillään olevat lakot. Hän huomautti, että työnantajien puheiden pitävyyden voisi testata keskeyttämällä työtaistelun ja palaamalla neuvottelupöytään. Näkemys on järkevä ja jämäkkä. Samanlaista odottaisi myös SAK:n korkeimmasta johdosta.
Vaikka AKT onnistui laajentamaan lakkoa aloille ja kaupunkeihin, joissa alkuperäinen kiistanaihe on tuntematon, aika pelaa liittoa vastaan. Laillisissakin lakoissa suuren yleisön sympatioilla on taipumus kääntyä lakkoilijoille epäedulliseksi siinä vaiheessa, kun kyllin moni kansalainen joutuu kärsimään työtaistelun seurauksista. Jos lakko jatkuu, näiden kansalaisten määrä kasvaa päivä päivältä.
Koko kuljetusalan neuvotteluasetelmissa näyttää olevan jotakin pahasti vialla, kun alalla kerta kerran jälkeen joudutaan selvittelemään erimielisyyksiä lakkojen voimin. AKT:ssa on ollut perinteenä ajaa etuja ottamalla rajuimmat aseet nopeasti käyttöön, ja ilmeisesti liiton vielä suhteellisen kokematon puheenjohtaja Timo Räty tuntee näiden perinteiden paineet niskassaan.
Työnantajaliittokin tekee toivottavasti analyysin siitä, olisiko se voinut tehdä jotakin toisin lakon välttämiseksi. Työntekijöiden huoli toimeentulosta ja pätkätyöntekijöiden kasvusta on varmasti aito, mutta edunvalvonnan pitää tapahtua lakien rajoissa. Nyt niistä on menty räikeästi yli.