Hallitusohjelmaan tarvitaan selvä näkemys Suomen tavoitteista pohjoisilla alueilla. Ajankohta näiden tavoitteiden muotoiluun on nyt poikkeuksellisen otollinen, ja tarve niille on suuri.
Suomen hallitusten ohjelmissa on kerta toisensa jälkeen ollut sama puute. Niissä ei ole määritelty, mitä Suomi tavoittelee pohjoisilla alueilla. Samaan aikaan Norja on ottanut pohjoisen yhdeksi tärkeimmistä politiikkansa painopistealueiksi, ja myös Ruotsin uusi hallitus on ohjelmassaan muistanut Itämeren alueen ohella Barentsin alueen.
Kyse ei ole perinteisestä kotimaisesta aluepolitiikasta, vaan nimenomaan pohjoisen muuttuvan kansainvälisen ja taloudellisen aseman hahmottamisesta. Avaintekijänä tässä on Murmanskin alueella ja laajemmin pohjoisilla merillä tapahtuvan muutoksen oivaltaminen.
Valtavien energiavarojen myötä Murmanskista on vääjäämättä tulossa yksi Venäjän tulevaisuuden tärkeimmistä alueista. Muutos on jo nyt nähtävillä alueen taloudellisen vireyden kasvuna. Shtokmanovskojen valtavan kaasukentän avaaminen lähestyy, vaikka Venäjän päätös pitää kentän omistus yksin venäläisenä hidastaakin ulkomaisten yhtiöiden tuloa mukaan. Edelleen on voimassa arvio tuotannon alkamisesta 2012.
Muitakin teollisia projekteja on Kuolassa vireillä, ja alueelle on tulossa todella suuria rakennusurakoita. Pohjoisessa Lapin ja Oulun kauppakamarit ovat jo pitkään koettaneet saada läpi viestiä siitä, että Suomen valtion on havahduttava tajuamaan, mistä on kyse. Toistaiseksi viesti ei ole mennyt perille. Esimerkiksi eroavalta Matti Vanhasen hallitukselta odotettiin turhaan työryhmää tai ohjelmaa, joka olisi paneutunut juuri Murmanskin alueen mahdollisuuksiin.
Täysin pohtimatta on sekin, voisiko Pohjois-Suomen raskas teollisuus hyödyntää vain noin 300 kilometrin päästä kulkevaa kaasuputkea Murmanskista etelään.
Pohjois-Suomen ongelmana on, että alueen yritysten omin voimin ei Kuolan markkinoille pääse kunnolla kiinni. Mukaan tarvitaan valtioiden vetoapua esimerkiksi liikenneyhteyksien kehittämisessä. Murmanskin sataman liikenne on tukkeutumassa ja kysyntä rajat ylittäville raskaille kuljetuksille kasvaa. Sallan-Kantalahden radan avaaminen ja suomalaisten pääsy isoihin energiaurakoihin edellyttää vetoapua hallitukselta, mutta tähän asti asiassa on vallinnut outo hiljaisuus.
Vanhasen hallitus hylkäsi Paavo Lipposen kauden perinnön kansallisista pohjoisen ulottuvuuden foorumeista. Suomi on kyllä kiitettävästi ajanut pohjoista ulottuvuutta uusiin uomiin kansainvälisesti, mutta samalla kansallinen keskustelu Suomen omista tavoitteista ja toimenpiteistä on unohtunut. Tämän vaaliminen kuuluisi valtioneuvoston kanslian vastuulle, ja luonteva tilaisuus uuteen alkuun on juuri uuden hallituksen aloittaessa.
Pohjoisen kauppakamarit ovat toistuvasti puhuneet valtakunnan tason näkemyksen tarpeesta. Nyt niiden toiveena on, että hallitusohjelmaan laadittaisiin erityinen pohjoisen politiikkaohjelma. Sen osina olisivat muun muassa Murmanskin alueen kaupallisen hyödyntämisen ohjelma, Lapin liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien kehittäminen ja työvoiman saannin turvaaminen. Matkailu, kaivosala ja rakentaminen vaativat yhä enemmän työvoimaa myös pohjoisessa.
Politiikkaohjelma tai ei, tärkeintä on itse asia. Pohjois-Suomen poliitikkojen on huolehdittava siitä, että näkemys alueen syvästi muuttuneesta tilanteesta ja mahdollisuuksista kantautuu uuden hallituksen tietoon ja ohjelmaan.