Tänään on hyvä syy juhlia komeasti itsenäisen Suomen 90-vuotispäivää. Juhlien jälkeen odottavat uudet haasteet. Ne pitää ratkaista, jotta Suomi voi viettää hyvillä mielin satavuotisjuhliaan.
Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan eri puolilla maata ja maailmaa poikkeuksellisen näyttävästi. Eduskunta piti jo juhlaistunnon, joka päättyi kolminkertaiseen eläköönhuutoon. Juhlia on järjestetty ja järjestetään kouluissa, päiväkodeissa, lukemattomissa kansalaistilaisuuksissa sekä yksityisesti.
Puhemies Sauli Niinistö käytti eduskunnassa ilmaisua suomalainen ihme. Luonnehdinta ei ole liioiteltu, vaan se osuu suoraan asian ytimeen, kun katsoo, mistä ja millaisista oloista itsenäinen Suomi lähti liikkeelle 90 vuotta sitten.
Lokakuun vallankumous loi tilaisuuden ja avasi ikkunan, jota pitkin Suomi luikahti eroon idän imperiumista. Eduskunta otti kylmäverisesti äänestyspäätöksellä luvuin 127-68 korkeimman vallan itselleen ja katkaisi yli satavuotiset valtiolliset siteet Venäjään. Sosiaalidemokraatit olisivat halunneet toteuttaa itsenäistymisen yhdessä Venäjän kanssa.
Puolitoista kuukautta myöhemmin alkoi kansalaissota. Tuon ajan olot ja tapahtumat olivat niin kaoottisia, että joulukuun 6. päivä, jolloin itsenäisyysjulistus hyväksyttiin eduskunnassa, määriteltiin itsenäisyyspäiväksi vasta 1919.
Venäjä menetti Suomen, mutta se ei ollut luopunut Suomesta lopullisesti. Se yritti vallata maan takaisin itselleen, mutta Suomi lunasti itselleen pysyvän paikan itsenäisenä valtiona taistelemalla. Aseet vaikenivat 1944.
Köyhä ja sodan runtelema Suomi aloitti hämmästyttävän nousunsa pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Nyt se on yksi maailman vakaimmista ja pitkäaikaisimmista demokratioista, jossa luotiin edellytykset sukupuolten tasa-arvolle valtiollisessa päätöksenteossa jo ennen itsenäistymistä. Suomalaiset kuuluvat maailman vauraimpiin kansoihin. Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa, ja sen koulujärjestelmä on juuri rankattu jo kolmannen kerran maailman parhaaksi.
Suomi ei ole silti vielä lähellekään valmis maa, eikä tulekaan sellaiseksi, mutta nyt ole oikea hetki korostaa epäkohtia, joita vauraassakin maassa yhä on. Nyt on juhlan aika, ja juhlissa on syytä antaa suuri arvo kansalliselle yksituumaisuudelle itsenäisyyden säilyttämisessä ja menestyksen rakentamisessa. Siltä pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin.
Kymmenen vuoden kuluttua pitäisi juhlia satavuotiasta Suomea. Maa voi katsoa turvallisuuspoliittisessa mielessä luottavaisin mielin eteensä. Sodan ja terrorismin mahdollisuus Euroopan koilliskolkalla on hyvin epätodennäköinen.
Suomen tulevaisuus globaalissa maailmassa ei riipu vain itsestämme, mutta mitään erityistä uhkaa ei ole näkyvissä edes kymmenen vuoden perspektiivillä. Ilmastoon liittyvä uhka ei realisoidu tässä ajassa. Jos vain panostamme yhä viisaasti oikeisiin asioihin, tulevaisuus ei pelota.
Suurimmat riskit saattavat sittenkin liittyä asioihin, jotka ovat onneksi omassa päätösvallassamme. Kenties vakavin sisäinen haaste Suomelle tulee hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta. Emme ehkä pysty säilyttämään nykyisen laajuisia ja tasoisia hyvinvointipalveluja, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, kun terveysmenot kasvavat ja kun alati syntyy uusia palvelutarpeita.
Kyky tehdä vaikeita hyvinvointipalvelujen mitoitusta koskevia valintoja ei kuulu suomalaisten vahvuuksiin, mutta juhlien jälkeen on aika toimia. Vaikeisiin valintoihin valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvän sään aikana.