Nouseva aurino levittää puisia säteitään mustiin pukeutuneen morsiusparin ylle, morsiamen päässä on komea morsiuskruunu. Alempana kaksi leijonaa pitelee välissään sydäntä. Sulhasmieskö tämän rukinlavan puiset koristeveistokset on kaivertanut ja maalannut huomenlahjaksi morsiamelle?
Leena Nokelan Talonpoikaisia aarteita -kirja (Otava) esittelee värejä ja kuvioita hehkuvia kansanryijyjä ja raanuja, koristemaalauksia, rukinlapoja, juustokehiä. Osansa saavat myös eleettömän tyylikkäät huonekalut.
Huolella käsin vuollut työkalut sekä taidokkaasti aikaa säästämättä maalatut huonekalut ovat vuosisatojen aikana kehittyneet täydellisen tarkoituksenmukaisiksi ja samalla kauniiksi.
-- Tämä kirja on koottu sarjasta henkilökohtaisia mieltymyksiä, joiden kohteena ovat kansan elämään liittyneet miljööt ja esineet. Ne talonpoikaiskodin arkiset käyttötavarat, jotka aika on jalostanut taideteoksiksi, kirjoittaa Leena Nokela kirjan esipuheessa.
Mukana on "pisara isänmaallisuutta, ylpeyttä isien ja äitien töistä". Hartolasta Itä-Hämeen museosta löytyvät hauskimmat ja omaleimaisimmat käyttöesineet, Pohjanmaan museo Vaasassa taas hivelee silmää esineidensä kauneudella, Nokela katsoo.
Perinne kohtaa nykypäivän
Kirja tutustuttaa myös Helsingin Seurasaaren ulkoilmanmuseon kolmeen komeaan maalaistaloon: satakuntalaiseen Anttiin, eteläpohjalaiseen Kurssiin sekä ruotsinkielisen Etelä-Pohjanmaan Ivarsiin. Osansa saa myös Björkön ainutlaatuinen kalastajakylä Vaasassa. Nokela kirjoittaa paitsi rakennuksista ja esineistä itsestään, myös niihin liittyvästä tapakulttuurista: "ruokajuomana käytetty piimä tai kalja oli haarikassa keskellä pöytää ja siitä jokainen joi janoonsa".
Katja Hagelstamin ottamia kuvia katsellessa ei voi olla miettimättä, kuka kirveen kädensijan on hionut käytössä samettisen sileäksi, tai mitä mietti pohjalaistalon emäntä värikästä raanua kutoessaan.
Talonpoikaisia aarteita on paitsi kirja antiikista, siitä saa myös vinkkejä, miten talonpoikaisesineitä voi hyödyntää sisustamisessa -- kuinka perinnekulttuuri kohtaa nykypäivän harmonisesti.
Kirjan viimeistelevät talonpoikaisesineiden kunnostus- ja hoito-ohjeet. Suurin virhe on poistaa huonekalusta maali: "Jokainen vanha maalikerros, kuluneenakin, on osa talonpoikaisesineen historiaa. Sen poistaminen on samaa kuin turmelisi muotokuvalta kasvot".