Olympiavoittaja Arsi Harjulla on omat kotisivunsa, niin kuin jokaisella itseään kunnioittavalla merkkihenkilöllä kuuluukin olla.
Kotisivuilla on pitkä lista Harjun menestyksen avaimista: sisäsyntyinen motivaatio, kohteliainen jääräpäisyys, uteliaisuus, pitkäjännitteisyys... Haiskahtaa imagokonsultin tekosilta.
"Ehei, ei minulla mitään kosultteja ole", Harju hymähtää.
Menestyksen avaimista ylimpänä on pölkkykirjaimin kirjoitettuna ARSIMAISUUS. Mitähän se mahtaa merkitä?
"En minä tiedä. En ole käynyt edes koko sivuilla", Harju sanoo ja nojaa entistä tukevammin tuolin selkänojaan Kuortaneen urheiluopistolla.
"En ota tuohon mitään kantaa."
Menee siis arvailuksi. Arsimaisuus voisi olla jämäkkää jässikkämäisyyttä tai sitä, että sydän, tahto ja mieli ovat 200-prosenttisesti kiinni omassa jutussa. Ne sopivat perholaisen kuulamiehen persoonaan.
"En minä mikään täydellisyyden tavoittelija ole, mutta haluan tehdä täysillä ja mahdollisimman hyvin sen, mihin alan."
Harjun juttu on 7,26 kiloa painavan ratapallon työntäminen.
"Niin on. Koko elämäni pyörii kuulantyönnön ympärillä. Se rytmittää kaikkea, mitä teen", Harju sanoo.
Kuulakuume
Ateenan olympiakisojen (2000) kultamitalistilla on takanaan kaksi surkeaa kautta. MM-kisat (2003) ja olympialaiset (2004) jäivät väliin, kun kuula tössähti tantereeseen 20 metrin viivan huonommalla puolella.
Elokuiset MM-kotikisat ovat Harjulle viimeinen mahdollisuus pitää elämänsä ennallaan. Jos kesä menee samaa rataa kuin kaksi edellistä, Harju tippuu tukilistoilta tyhjän päälle.
"Jos rahat loppuvat, niin silloin loppuu työntäminenkin", Harju sanoo mutta kieltää ajattelevansa kesää ja MM-kisojen viimeisenä oljenkortenaan.
"En minä niin voi ajatella. Ei ole mitään järkeä jossitella."
Kahdesta munilleen menneestä kaudesta huolimatta Harju ei ole edes harkinnut kuulan sitomista verkon painoksi. Miestä ajaa eteenpäin rakkaus lajia kohtaan.
"Menestys on ihan toissijainen juttu sen tunteen rinnalla, kun saa kuulan oikein lähtemään. Se on mahtava fiilis", Harju sanoo.
Sokeutuminen
Arsi Harjun onnenhetkistä kuularingissä on jo tovi. Rautapallo on totellut kuuliaisesti käskijäänsä viimeksi talvella 2003. Silloin tärähti tasan 21 metriä.
Harjun suurin pulma on ollut oikean työntötekniikan hukkuminen. Punainen lanka katosi jonnekin kaksi vuotta sitten kevättalvella.
"Ei sitä ihan niinkään voi sanoa. Kuulantyöntö on niin älyttömän herkkä laji. Jossakin vaiheessa tuli työnnettyä kroppa väsyneenä tai paikat kipeinä. Sieltä tarttui väärän työntämisen malli", Harju sanoo.
"Jossakin välissä tuli jonkinlainen sokeutuminen. Emme huomanneet, että olemme ihan väärillä urilla."
Väärän tekniikan oppiminen syöpyminen selkäytimen käy helposti. Sen poisoppiminen onkin jo työläämpää. Sen parissa Harju on ahertanut käytännössä kaksi vuotta. Työn tulokset alkavat jo näkyä.
"Työnnöt ovat paljon tasaisempia kuin vuosi sitten. Todella surkeita työntöjä ei oikeastaan tule enää ollenkaan. Rauhallisissa työnnöissä on jo oikea malli", hän sanoo. "Mutta kun yrittää työntää hönkä päällä, niin sepä ei onnistukaan."
"Tämä vaatii vain kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa."
Spesialistin apu
Harju saa tekniikkaongelmaansa valtakunnan parasta apua. Mika Halvarin valmentajana kyntensä näyttänyt kemiläinen Janne Palokangas liittyi vuoden alusta Harjun tukiryhmään.
"Hän tietää tässä maassa pyörähdystyylistä kaikista eniten", Harju kehuu.
Harju kuitenkin korostaa, ettei Palokangas ole hänen valmentajansa. Oikea titteli voisi olla tekninen tukihenkilö.
Henkilökohtaista valmentajaa Harjulla ei ole ollut sen jälkeen, kun yhteistyö Jorma Tuominiemen kanssa loppui viime syksyllä. Tiet erkanivat, kun ajatuksen valmennuksen linjoista eivät käyneet enää yksiin.
"Ei siinä mitään sen dramaattisempaa ollut."
Palokankaan kanssa Harjun tekemisiä valvoo Urheiluliiton valmennuksen ja koulutuksen johtaja Into Turvanen. Harjun mielestä varsinaisen valmentajan puuttuminen ei ole mikään ongelma.
"Ei niin. Se vain on asia, joka on tuollaisella mallilla. Ei Suomessa kasva hyviä ja päteviä valmentaja ihan jokaisessa kylässä."
"Tämä on ihan hyvä systeemi. Eipä tarvitse aivan kaikkea pohtia omassa pienessä päässään", Harju sanoo varsin arsimaisesti.