Ylivieskan keskusta on elokuisena aamuna hiljainen. Kello lähestyy kahdeksaa, mutta suuri osa kaupunkilaisista jatkaa vielä uniaan. Seurakuntakodin pihalla on sen sijaan käynnissä täysi tohina.
Ukkopiirin karpaasit ovat karistaneet unihiekat silmistään jo aikaa sitten.
"Ukkopiiri on virkeiden eläkeläisten porukka, joka tekee erilaisia talkootöitä muun muassa Ylivieskan seurakunnalle", Esko Similä kertoo.
Similä, 67, on kutsunut ryhmän kokoon, mutta kieltää olevansa puuhamies. Ukkopiiri on itseohjautuva yhteisö, jota ei tarvitse komennella pojanviikarien tavoin.
Tällä kertaa miesjoukon määränpäänä on taajama-alueen ulkopuolella sijaitseva Joonaalan mökki. Polttopuut odottavat metsän siimeksessä pilkkojiaan.
Yhdeltätoista valmiita halkoja on jo melkoinen pino. Kaikki yhdeksän metsätyöläistä huhkivat tehtäviinsä uppoutuneina. Määrätietoiset otteet paljastavat ryhmän erikoisosaamisen. Miehet eivät ole halkosavotassa ensimmäistä - eivätkä viimeistä - kertaa.
"Moni eläkeläinen kaipaa raskaan ruumiillisen työn tekemistä. Tässä joukossa on muun muassa entisiä sähkö-, kirves-, kone- ja tiemiehiä", Similä taustoittaa ja pyyhkäisee vaivihkaa hikikarpalon otsaltaan.
"Kyllä tämä kuntoilusta käy."
Kaukana salaseurasta
Ukkopiirin toiminta alkoi vuonna 1994. Tuolloin talkooväki nikkaroi leikkimökin lähetysarpajaisten pääpalkinnoksi. Vaikka toiminta linkittyy vahvasti Ylivieskan seurakunnan toimeksiantoihin, painottaa Similä tekemisen ja olemisen vapautta.
"Me emme puhu uskonnosta tai politiikasta. Jokainen saa olla mitä on ja uskoa, mihin haluaa."
Lopultakin vetovoima tiivistyy kahden tutun tekijän ympärille.
"Tuttu tekijäporukka ja hyvä huumori. Ne tänne vetävät kerta toisensa jälkeen", Similä myöntää.
Kun suomalainen miesporukka laskee työvälineet maahan ja aloittaa kahvitauon, on odotettavissa äänekkäitä naurunremakoita. Ukkopiiri ei tee poikkeusta tässäkään suhteessa. Huumori kukkii luonnonhelmassa takuuvarmasti.
"Nyt kannattaa kuvata, niin saavat lukijat oikean kuvan tästä touhusta", yksi talkoolaisista virnistää heti, kun työnteko on hetkeksi tauonnut.
Ukkopiirillä on tällä hetkellä noin 30 aktiivijäsentä. Pääjoukko koostuu yli 60-vuotiaista eläkeläisistä, mutta Similä muistuttaa, ettei talkooporukka ole mystinen salaseura. Uudet tulokkaat ovat tervetulleita - iästä tai jopa sukupuolesta riippumatta.
"Pääasia, että on liikkeellä oikealla asenteella. Tälle porukalle ei tarvitse ilmoittaa kuin talkoiden kellonaika ja loppu hoituu itsestään", Similä myhäilee.
Kunnes eväät loppuvat
Ukkopiiri on historiansa aikana ollut monessa mukana. Listalta löytyy erilaisia rakennustalkoita, kauralyhteiden tekemistä, buffettoimintaa... Mahdollisuudet ovat rajattomat, kun reipas äijäporukka käärii hihansa.
Ukkopiirin jäsenet tuntevat tekemisistään tervettä ylpeyttä. Nuoremmissa ikäluokissa talkoiden tekeminen ei ole välttämättä yhtä kovassa huudossa. Hannu Salmela heittää haasteen kehiin:
"Nykyajan nuorista ei ole risusavottaan tai marjametsään lähtijöiksi."
Ukkopiirin kahvitauko jää lyhyeksi. Kun voimajuoma on kumottu kurkusta alas, rientävät miehet takaisin työnlaitaan.
"Niin kauan tehdään töitä kuin eväitä riittää", halontekijät naureskelevat ja tarttuvat työvälineisiinsä.
Kahden moottorisahan pärinä ja kirveiden kalke kantaa metsässä kauas. Iltapäivällä metsämiehet jättävät työmaansa - palatakseen sinne taas myöhemmin uudestaan.
Maaliskuussa hiihtäjiä odottaa Joonaalassa iloinen yllätys. Eikä nyt puhuta kahdestakymmenestä polttopuukuutiosta, jotka ukkopiiri pilkkoi yhden kesäpäivän aikana haloiksi.
"Ukkopiiri tarjoilee hiihtolomalaisille kahvia ja mehua", Similä pohjustaa.
Metsän siimeksessä raikuva nauru ohjaa satunnaisen hiihtäjän oikeaan osoitteeseen.
