- Se tulee sieltä sitten hirveellä tohinalla, ravintola Kosmoksen ovimies ennustaa, kun kirjailija Raija Oranen on ilmoittanut myöhästyvänsä vähän.
Kaiken nähnyt portsari on oikeassa. Oranen pelmahtaa sisään näyttävästi mustat helmat liehuen ja sulkee tutun miehen syleilyynsä. Hei hei pitkästä aikaa. Poskisuudelmat. Kamalaa, kun Mansku oli ihan tukossa.
- Siis sori ihan oikeesti, Oranen pahoittelee vielä ja laittaa naisille ominaiseen tapaan myöhästymisensä puolison piikkiin. Kun Jyrki on niin hidas lähtemään.
Takana on 35 vuotta kirjailijana, saavutusten listalla 65 teosta ja kokemusmittarissa satoja tunteja illanistujaisia Kosmoksessa, mutta Orasessa ei näy hidastumisen merkkejä. Tuorein romaani, Hehku, on juuri ilmestynyt, ja jos vanhat merkit pitävät kutinsa, uutta lienee lupa odotella ensi vuonna.
Vauhtia riittää myös keskellä päivää kantakapakassa, vaikkei kirjailija juokaan omenamehu-vissyä vahvempaa. Suurieleistä tarjoilijan opastusta, kipakoita terveisiä keittiöön, pikainen puhelu miehelle, kiivasta laukun penkomista silmälaseja etsien...
Musta shaali ei todellakaan lepää kirjailijan hartioilla. Huh huh, että se Jyrki taas järjestikin hässäkän!
"Kaikki mullä menee överiksi"
Oranen myöntää olevansa äärimmäisyysihminen ja luopuneensa sen vuoksi esimerkiksi alkoholista ja tupakasta.
- Kaikki mulla menee överiksi paitsi kirjoittaminen. Siihen olen luonut mielettömän kurinalaisen aikataulun, jota noudatan.
Hyrynsalmelta Kainuusta kotoisin olevan Orasen kirjoittajan ura alkoi vuonna 1971 tv-näytelmästä. Moni tuntee hänet nykyäänkin parhaiten tv-käsikirjoituksista, jotka toivat suomalaisolohuoneisiin menestyssarjat Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat. Niiden ohella Oranen on kirjoittanut lukuisia romaaneja, lauluja, runoja, novelleja, näytelmiä ja satuja.
Orasen kirjoitustyyli ja aiheet ovat järjestään uponneet kansaan ja kirjat myyneet hyvin. Kaikki kriitikot sen sijaan eivät aina ole lämmenneet. Kirjailijaa harmittaakin se, että jotkut arvostelijat luokittelivat hänen romaaninsa jo alussa viihteeksi. Hän syyttää leimaamisesta "miehenköriläitä, jotka ymmärtävät vain sotaa, väkivaltaa ja kurjuutta käsittelevän äijäkirjallisuuden päälle".
- Äijäkirjallisuus ei salli mistään kauniista kirjoittamista, eivätkä köriläät tunne taiteen historiasta sellaista hienoa kautta kuin romantiikka.
"Todellisuutta joutuu karsimaan"
Yliarvostettu äijäkirjallisuus on Orasen mielestä syynä siihen, että hän on jäänyt ilman monivuotisia apurahoja ja Finlandia-ehdokkuuksia.
- Äijäkirjallisuuteen hurahtaneet ajattelevat, että kirja on viihdettä, jos lukijalla on mukavaa. Halutaan älyllisiä elämyksiä, muotokokeiluja ja ulkokirjallisia viitteitä sen sijaan, että arvostettaisiin sisäisesti kokonaista ja harmonista taideteosta.
Kirjailijaa risoo eniten se, että tiettyjen köriläiden sanomisilla on varsin paljon painoarvoa.
- Vaikka kritiikki olisi pääosin myönteistä, aina ilmestyy se arvovaltainen kööri ilmoittamaan, että tämä on pelkkää soopaa ja viihdettä. Mielelläni pamauttaisin niistä muutaman, mutten tahdo sarjamurhaajaksi.
Köriläistä huolimatta Oranen pitää kiinni tavaramerkistään. Uusin romaani kertoo tuttuun tapaan yhden suvun elämästä tragedioineen ja ihmissuhdekiemuroineen. Tapahtumat sijoittuvat Espanjan Aurinkorannikon suomalaisyhteisöön, jossa kirjailija on miehensä kanssa viettänyt jo kahdeksan talvea.
Oranen on myös jälleen kerran napannut henkilöitä ja tapahtumia elävästä elämästä. Kaiken hän on kuitenkin pyöräyttänyt fiktiomyllyn läpi.
- Todellisuus on niin uskomaton, että sitä joutuu välillä karsimaan.