Ainakin omat ikätoverini muistavat hyvin 1970-luvun alussa käydyn keskustelun öljyn loppumisesta ja taloudellisen kasvun rajoista. Ekonomistien vastaus oli jo tuolloin, ettei öljy lopu, vaan sen hinta nousee, mikä ennemmin tai myöhemmin alentaa öljyn kysyntää.
Pian öljyn hinta nousikin - ja paljon. Vuoden 1973 lopussa ja seuraavan vuoden alussa öljyn hinta kolminkertaistui lyhyessä ajassa. Hinnan nousua edelsi monissa maissa harjoitettu inflatorinen talouspolitiikka. Sen päälle tuli vielä öljyntuottajamaiden kartelli. Maailma koki olevansa kriisissä. Suomessakin kiellettiin mainosvalaistus ja nopeusrajoituksia alennettiin.
Ensimmäisellä öljykriisillä oli syvällisiä vaikutuksia maailmantalouteen. Kasvu tyrehtyi moneksi vuodeksi. Inflaatio kiihtyi kaksinumeroiseksi useimmissa kehittyneissä maissa. Budjettialijäämät paisuivat, kun hallitukset yrittivät lieventää pahenevaa työttömyysongelmaa.
Vuosikymmenen lopulla koettiin toinen öljykriisi. Öljyn tynnyrihinta kolminkertaistui taas kerran. Jotakin sentään oli edellisestä kriisistä opittu. Öljyn hinnan nousun inflatorisia vaikutuksia ei ryhdytty myötäilemään kevyellä rahapolitiikalla, eikä öljyn hintojen annettu siirtyä palkkoihin.
Tänä vuonna tapahtunut öljyn tynnyrihinnan nopea nousu 30 dollarista noin 40 dollariin on nostanut menneet haamut jälleen esiin. Lukuisissa puheenvuoroissa on esitetty huoli öljyn hinnan nousun kielteisistä vaikutuksista kasvuun ja inflaation kiihtymisestä. Myös katastrofia on povattu, kun öljyn hinnan on ennakoitu hyppäävän 100 dollariin tynnyriltä. Huikeimmissa puheissa öljyn hinnan on toivottu nousevan vielä lisää, jotta energian tuhlailusta ja samalla koko kasvusta päästäisiin eroon.
Vertailu menneisiin öljykriiseihin vie keskustelun helposti liioittelun puolelle. Sen sijaan, että kysyttäisiin, mikä on öljyn hinnan vaikutus taloudelliseen kasvun, meidän pitäisi kysyä, mikä on taloudellisen kasvun vaikutus öljyn hintaan.
Öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnat nousevat aina, kun maailmantalouden kasvu pääsee kunnolla kiihtymään. Näinhän on juuri nyt tapahtunut. Maailmantalous sai viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa vahvan kasvupyrähdyksen olkoonkin, että sitä ei euroalueella juurikaan huomattu. Yhdysvalloissa, Japanissa ja Kiinassa kasvupyrähdys ainakin huomattiin.
Totta kai öljyn hinta voi nousta muistakin kuin puhtaasti taloudellisista syistä. Kaikenlaiset tarjontahäiriöt nostavat hintaa, joskus jyrkästikin. Tällaiset hintapiikit jäävät yleensä lyhytaikaisiksi.
Tarjontahäiriöiden todennäköisyys kasvaa, kun tuotanto kovan kysynnän vuoksi on kapasiteettirajoilla. Tämä tuo hintaan niin sanotun riskilisän. Se syntyy siitä, että toimintahäiriöihin varautumiseksi öljyä hankitaan hieman yli lähiajan tarpeen.
Öljyn hinnan nousu liki 40 dollariin tynnyriltä on joissakin arvioissa selitetty pelkästään kysyntätekijöillä. Ylimenevä osa menee siten voimakkaasti vaihtelevan riskilisän lukuun.
Teoriassa öljyntuottajien muodostama kartelli voisi pitää hintaa korkeana pitemmänkin aikaa. Silloin öljyn hinta alkaisi aidosti heikentää taloudellista kasvua. Tästä ei ole nyt kysymys. Öljyntuottajien tavoitteena on saada mahdollisimman suuret tulot pitkällä aikavälillä. Se ei onnistu nostamalla hintoja kertaheitolla mahdollisimman paljon. Sitä paitsi maailman öljytuotanto ei enää ole kokonaan minkään kartellin kuten Opecin käsissä.
Pitkään jatkunut kevyt rahapolitiikka maailman suurimmilla talousalueilla selittää sen, miksi öljyn ja muidenkin raaka-aineiden hinnat ovat kallistuneet nopeasti. Samasta syystä johtuu myös asuntohintojen nousu, joka sekin on täysin globaalia Saksaa lukuun ottamatta. Suomalaisten harmiksi raaka-aineiden hintainflaatio ei ole toistaiseksi hyödyttänyt metsäteollisuutta.
Maailmantalouden kasvupyrähdyksen uskotaan nyt olevan ohi. Yhdysvaltojen talouspoliittiset elvytystoimet ovat jo tehneet tehtävänsä, ja niiden vaikutukset ovat väistymässä. Inflaatiohuolien vuoksi rahapolitiikan odotetaan USA:ssa asteittain kiristyvän. Myös Kiinassa pyritään hallinnollisin keinoin hillitsemään talouden kasvuvauhtia ylikuumenemisen välttämiseksi.
Tämä kaikki viittaa siihen, että öljyn hinta kääntyisi ennen pitkää lievään laskuun. Tällainen näkemys on jo hinnoiteltu sisään öljyn tuleviin hintoihin.
Uutiset Irakin, Lähi-Idän ja Pohjois-Kaukasuksen tilanteesta heiluttelevat riskilisää myös tulevaisuudessa. Arvioiden muuttuessa positiivisemmiksi, riskilisä voi äkkiä sulaa pois.
Kaikesta huolimatta on perusteltua uskoa, että öljyn tasapainohinta on hypähtänyt ylöspäin. Aasian taloudellinen nousu on nostanut öljyn kysyntää pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle. Energiankäytön tehostaminen ja öljyriippuvuuden vähentäminen on sen vuoksi edelleen perusteltua.
Kehittyneiden maiden riippuvuus öljystä onkin ratkaisevasti vähentynyt. Siksi öljyn hinnan muutokset vaikuttavat myös meillä vähemmän kuin 1970- ja 1980-luvulla. Sen sijaan Aasian maiden haavoittuvuus öljyn hinnan nousulle on lisääntynyt sitä mukaa, kun niiden teollinen pohja on vahvistunut.
Suomalaisten on hyvä muistaa, että euroissa mitattuna öljyn hinta on edelleen paljon alempi kuin se oli vuoden 2000 hintapiikin aikana.
Reaalisesti raakaöljyn tynnyrihinta on Suomessa vain puolet vuoden 1980 tasosta. Verotuksen kiristymisen vuoksi bensiinin reaalihinta sitä vastoin on edelleen suurin piirtein samalla tasolla kuin yli 20 vuotta sitten.
Mutta meidän kaikkien tulotkin ovat tänä aikana nousseet. Vuonna 1980 keskimääräisellä teollisuustyöntekijän tuntipalkalla sai 8 litraa bensiiniä. Nyt sillä saa 11 litraa lyijytöntä. Lisäksi yhdellä litralla ajaa entistä pitemmän matkan, koska autot ovat parantuneet.