Sorkkaeläinten suu- ja sorkkatauti on maailmanlaajuisesti pelottava vitsaus. Vuonna 2001 tauti yltyi suoranaiseksi epidemiaksi EU:n alueella. Manner-Eurooppaan tauti levisi Britanniasta, jossa tapettiin kuusi miljoonaa eläintä taudin leviämisen estämiseksi. Kustannukset nousivat noin 5,2 miljardiin euroon.
Eläintauti on ihmisille vaaraton, mutta sen leviäminen sorkkaeläimiin voi aiheuttaa mittavat taloudelliset vahingot. Juuri viruksen leviämisen vuoksi jo pelkkä epäily aiheuttaa laajat varotoimet. Lapin läänissä ei ole ollut vuosiin edes tautiepäilyjä. Sen sijaan Oulun läänissä on vuosittain ollut muutamia epäilyttäviä tapauksia, mutta yhtään tautitapausta ei ole löytynyt. Sallan Onkamojärvellä maatilan eristäminen suu- ja sorkkatautiepäilyn vuoksi onkin erittäin harvinaista.
Virus leviää erittäin herkästi elintarvikkeiden, eläinten ja ihmisten välityksellä. Siksi maatila asukkaineen pidetään karanteenissa siihen saakka, kunnes taudin olemassaolosta saadaan varmuus. Taudin aiheuttamat tuhot ovat niin valtavia, ettei viivyttelyä voi sallia, vaan jokaiseen epäilyyn on puututtava tiukasti.
Paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä. Sallalaisen naudan sairastuminen suu- ja sorkkatautiin on hyvin epätodennäköistä. Viimeksi tautia on tavattu 44 vuotta sitten Kymenlaakson Vehkalahdella. Taudin leviäminen estettiin eristämällä tautialueet ja -tilat. Sallan tapauksessa kyse saattaa olla kinokuumeesta, joka aiheuttaa samanlaisia oireita kuin suu- ja sorkkatauti. Juuri sen vuoksi varotoimet on mitoitettu tiukoiksi.
Epätodennäköisyydestä huolimatta viranomaiset varautuvat myös pahimpaan. Pohjois-Suomen harva asutus kuitenkin helpottaisi tilannetta jonkin verran. Tästä huolimatta tauti johtaisi eläinten lopettamiseen ja tautialueen pitkäaikaiseen eristykseen.
Jos tauti osoittautuisi suu- ja sorkkataudiksi, ongelmia aiheutuisi poroista. Tilan lähistöllä asuu useita poronomistajia, jotka pitävät eläimiä nyt tarhassa. Maastossa on kuitenkin vapaana lukuisia poroja, joiden vapaa liikkuminen lisäisi riskiä taudin leviämisestä. Sallan paliskunnassa on noin 5 600 eloporoa sekä keväällä syntyneet vasat.
Suu- ja sorkkatautia olisi vaikea rajata luonnossa liikkuvien porojen keskuudessa. Porojen sairastuminen taas voisi merkitä sitä, että jopa koko paliskunnan porojen teurastusta jouduttaisiin harkitsemaan. Se olisi alalle paha taloudellinen isku.
Suomen porot ovat välttäneet hyvin suu- ja sorkkataudin. Tauti ei myöskään tartu poroihin kovin herkästi. Suurin uhka onkin viruksen leviäminen muihin eläimiin porojen välityksellä.
paakirjoitus@kaleva.fi