Suomen EU-jäsenyyden saldo on positiivinen, vaikka yllätyksiäkin on tullut.
Vuoden 1995 alusta toteutunut Suomen EU-jäsenyys herätti runsas vuosikymmen sitten suuria intohimoja puolesta ja vastaan. Jäsenyyden intomielisille kannattajille unioni oli ihmelääke ja jyrkimmille vastustajille kaiken pahan alku ja juuri.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n kahden tutkijan toimittama kattava selvitys pyrkii mittaamaan konkreettisesti jäsenyyden vaikutuksia. Tehtävä on äärimmäisen vaikea. On mahdoton arvioida, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi pysynyt unionin ulkopuolella.
Tästä huolimatta tutkimus romuttaa jäsenyyttä vastustaneiden argumentteja ja osoittaa yllättävilläkin tiedoilla edut haittoja suuremmiksi. Merkittävä on esimerkiksi tieto, että Suomi on ollut unionimaista pienin nettomaksaja. EU-jäsenyys on maksanut suomalaista kohti vain 25 euroa vuodessa. Hintalappu toki kallistuu, koska EU:hun liittyi viime vappuna kymmenen uutta taloudellisesti kehittymättömämpää valtiota.
On hankala laskea eurolleen, paljonko EU-Suomi on hyötynyt matalista koroista, unionin keskitasoa alhaisemmasta inflaatiosta ja etenkin siitä, että on siirrytty devalvaatiovetoisuudesta vakaaseen talouteen. Hyviä tuloksiahan selittää osaltaan, että kansantalous lähti laman jälkeen kasvuun juuri jäsenyyden kynnyksellä.
Unionikriittiset voivat huomauttaa, että EU:n ulkopuolelle jääneen Norjan ja euroalueen ulkopuolelle jääneen Ruotsin taloudet ovat niinikään menestyneet. Kolme pohjoismaata eivät ole kuitenkaan vertailukelpoisia. Öljymaa Norjan lähtökohdat ovat aivan erilaiset, ja Ruotsi on perinteisesti ollut Suomea paljon vakaampi myös taloudellisesti.
Jäsenyyden vastustajat maalasivat aikoinaan kauhukuvia, että EU romuttaisi maatalouden ja elintarviketeollisuuden sekä rapauttaisi välillisten verojen yhdenmukaistamisen myötä hyvinvointivaltion. VATT:n tutkimuksen mukaan on käynyt toisin. Maatalous ja elintarviketeollisuus ovat menestyneet odotettua paremmin, ja niiden tuottavuus on kasvanut huimasti. Välillisessä verotuksessa Suomi viivytti liian pitkään, lähes kymmenen vuotta, auto- ja alkoholiveron alennusta.
Suomen kuluttajahinnat ovat laskeneet, mutta ovat yhä viidenneksen yli EU:n keskitason. Se kertoo, että kotimaista kilpailua on yhä liian vähän. Palveludirektiivin hyväksyminen lisäisi kilpailua ja laskisi hintoja, mutta samalla suomalaisten palvelutuottajien markkinat moninkertaistuisivat.
Jäsenyyden vastustajien demagogisin väite kuului, että saksalaiset ostaisivat EU-Suomen rantatontit. On ollut ehkä pienoinen pettymys, että tontinostajia on ollut vähänpuoleisesti. Myöskään ennakoitu ulkomaisen pääoman vyöry ei ole toteutunut, ja huolena on pikemminkin koti- ja ulkomaisten investointien vähäisyys.
EU-jäsenyyden vaikutusten vaikein mitattavissa oleva osuus koskee Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman vahvistumista. Se oli valtiojohdolle ja myös monille kansalaisille tärkein syy kannattaa jäsenyyttä. Tätä perustetta ei vain sanottu ääneen.
EU ei ole ihmelääke ja itsetarkoitus. Vaikka se on nyt jonkinlaisessa pysähtyneisyyden tilassa, unioni on Suomen kaltaiselle pienelle ja ympäröivästä maailmasta erittäin riippuvaiselle valtiolle oikea viiteryhmä. Tämä ei voi olla väärä johtopäätös, sillä samaan päätyneitä maita on jo 25, ja lisää on jonossa. VATT:n tutkimuksenkin pohjalta ajatus siitä, että Suomi pärjäisi yhtä hyvin unionin ulkopuolella, on kuolleena syntynyt.