Dokumenttiohjaaja Visa Koiso-Kanttila on edelleen kiinnostunut sukupolvien välisistä suhteista.
Koiso-Kanttilan uusi elokuva Talvinen matka kertoo hänen seitsemän vuotta nuoremman veljensä Kalle Koiso-Kanttilan tuskailusta laulajanuransa kanssa. Hänen edellinen elokuvansa Isältä pojalle pureutui omaan kipeään isäsuhteeseensa.
Kallen kokemuksia kuultuaan hän innostui erityisesti opettajan ja oppilaan välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, miten vanhemmat sukupolvet pystyvät siirtämään tietoaan ja osaamistaan nuoremmille.
"En ollut itse omassa opiskelussani törmännyt siihen, että opettajan ja oppilaan välillä olisi ollut näin henkilökohtainen suhde", Koiso-Kanttila sanoo.
Hänen mukaansa opettajat olivat valmiita jakamaan omaa elämänkokemustaan, eikä pelkästään ammatillisesti vaan myös elämänfilosofisesti.
"Se kuulosti aika harvinaiselta ja ainutlaatuiselta tänä päivänä."
Lukot auki
Kalle oli kertonut ohjaajaveljelleen laulunopettaja Tom Krausen opetusmetodeista. Krause oli muun muassa käyttänyt sellaista vertausta, että laulajaksi voi tulla vain tulemalla omaksi itsekseen.
"Se kiehtoi minua suuresti."
Kalle Koiso-Kanttila tiesi isoveljensä aiemmat aikaansaannokset ja luotti häneen. Isältä pojalle -elokuvan näkeminen oli Kallelle vapauttava kokemus, sillä se oli paljolti myös hänen kokemuksensa.
Kallen ei kuitenkaan ollut helppoa niellä sitä, että Talvinen matka saattaa pahimmassa tapauksessa kuvata hänen epäonnistumistaan, sillä kilpailu alalla on armotonta. Kun dokumentin tekeminen alkoi, kukaan ei tiennyt, miten urahaaveiden lopulta käy.
"Kalle oli fyysisesti lukossa, mikä taas vaikutti koko hänen fyysiseen ilmaisuunsa laulamisessa. Minua tietysti kiinnosti, pystyykö Kalle vapautumaan niistä lukoistaan."
Kasvun paikka
Visa Koiso-Kanttila kertoo, että Kalle-veljellä oli kova paikka hyväksyä dokumentin suoruus. Siinä puhutaan mahdollisuudesta epäonnistua.
"Opettajakin sanoo Kallelle, että kannattaisi harkita liittymistä kuoroon perheensä elättääkseen ja luopua soololaulajahaaveista."
Talvisen matkan tekeminen oli nimensä mukaisesti matka, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Elokuvaa kuvattiin kahden vuoden aikana kolmessa eri maassa ja monessa kaupungissa. Kaikkiaan prosessissa vierähti kolme vuotta.
"Kallelle tapahtuu selvä kasvuprosessi elokuvan aikana, ja se oli tietysti tavoitekin, että jotain kehitystä päästäisiin kuvaamaan."
Dokumenttielokuvassa sellainen onnistuu aika harvoin, koska yleensä kasvaminen vie useita vuosia.
"Tämän tarinan kohdalla olimme onnekkaita."
Traumat voimaksi
Myös Talvisessa matkassa tuodaan esille isä, jolta ei ole herunut ymmärrystä pojilleen.
"Tämä jatkaa siitä mihin Isältä pojalle jäi. Jos Isältä pojalle kertoo haavojen auki repimisestä ja kohtaamisesta, Talvinen matka kertoo enemmän siitä, miten selviydytään, kun haavat on tunnistettu."
Toiseksi elokuva kertoo, miten traumojen kanssa voi elää ja kääntää ne voimavaraksi.
Koiso-Kanttila uskoo poimivansa elokuviensa aiheet ja teemat jatkossakin omista kokemuksistaan ja elämästään, mutta itsensä ja perheensä hän aikoo jättää rauhaan ainakin lähitulevaisuudessa .
"Teemat tulevat varmasti itsestäni, mutta aiheet haen jostakin kauempaa. "