Päivällä aku on yksin kotona. Johannes Kankaan maalauksia Galleria Artinassa Helsingissä 1.12. saakka.
Johannes Kankaan (s. 1967) maalausten runsaus polveilee abstrakteista esittäviin ja näitä molempia moniasteisesti yhdistäviin teoksiin.
Maantieteellisesti maalausten kertomukset yltävät Uljuan altaalta Pohjois-Pohjanmaalta Roomaan ja Kiinaan.
Lapsuuden kaupunki Oulu nahkatehtaineen ja Uusikatu 66-aiheineen on myös mukana vanerille viitteellisesti maalatuissa pienissä teoksissa, jotka muistuttavat väreiltään haalistuneita valokuvia.
Kiinalaisvaikutteinen kuvan malli tulee vastaan yllättävän monen teoksen rakenteessa. Kuva-aihe on keskellä sivuilla ja kulmissa symmetrisesti abstrakteja elementtejä. Esimerkiksi Mäntyjen aika (2002) sisältää näitä itäisiä inspiraation lähteitä.
Suurikokoiset Kukaan ei osaa kaikkea (2001) ja Toiset pelaa tikuista (2001) ovat kiinalaisteeman komeita liki abstrakteja versioita. Esittävyyden ja abstraktisuuden ilmeisen ristiriitaisen yhteensovittamisprosessin keskeltä Kangas on riuhtaissut mahtavaa ekspressionistista maalausta.
Teoksissa Yönhetki (2002) sekä Kutsuivat minua Peitsamoksi eli vedestä nousee kani (2002) värit tummenevat intensiivisen tummiksi. Taiteilija on nyt lähes eriyttänyt esittävyyden ja abstraktisuuden.
Yönhetki on sommittelullisesti tasapainoinen abstrakti tutkielma, jolla on kyllä kuvallinenkin ulottuvuutensa. Toinen on puolestaan vahva ja tunnepitoinen omakuva, reilu hahmo, ei enää vain viitteellisin ääriviivoin kerrottu henkilö.