Viime vuosikymmenten myönteisimpiin arvostusten muutoksiin kuuluu se, miten vanha rakennuskanta on Suomessa nostettu sille kuuluvalle paikalle. Vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuillakin vanha oli lähinnä huonon synonyymi. Tämän seurauksena menetettiin paljon korvaamatonta, hävitettiin ehjää ja korjauskelpoista. Kun purettiin vanhoja rakennuksia, purettiin samalla siltaa menneisyyteen.
Osa noiden vuosikymmenten ratkaisuista oli silkkaa brutaaliutta, joka vielä tapahtui viranomaisten myötävaikutuksella. Näitä tapauksia oli niin kirkonkylissä kuin kaupungeissakin, myös Oulussa.
Yhtä ja toista silti onneksi säilyi, ja näiden joukkoon kuuluvia helmiä palkittiin maanantaina Oulussa lääninhallituksen rakennussuojelupalkinnolla. Niin sanotun Viisikanta-palkinnon saivat nyt Siikalatvan seurakunta Pulkkilan kirkon restauroinnista, Piia Vähäsalo ja Pasi Siipola Kalajoen Kärjän talon perinteitä kunnioittavasta rakennusten perusparannuksesta sekä Sinikka ja Veli Karihtala Vihannin Autiomäen pihapiirin rakennusten alkuperäisessä asussa säilyttävästä korjauksesta.
Jo kohteiden kuvien perusteella voi arvioida, että palkinnot menivät oikeisiin osoitteisiin.
Vanhan kunnostukseen lähdetään usein innosta puhkuen. Lähes yhtä usein työn määrä yllättää tekijät. Mutta työn tullessa päätökseen ilmeisen harva katuu, että urakkaan ryhtyi.
Viisikanta-palkintokin kertoo, ettei vaivannäkö ole ollut turhaa. Paras palkkio korjausten tekijöille ja taustavoimille lienee kuitenkin se, kun he näkevät tärkeät rakennuksensa niiden arvon mukaisesti kunnostettuina.