Yhteiskunnan velvollisuus on estää nuoria jäämästä 16-vuotiaana tyhjän päälle ilman opintoja tai työtä. Oppivelvollisuusiän nosto on yksi hyvä keino siinä.
Opetusministeri Tuula Haatainen on Uutispäivä Demarin haastattelussa ehdottanut oppivelvollisuusiän nostamista 18 vuoteen nykyisestä 16 vuodesta. Haataisella on ehdotukselleen niin vahvoja perusteita, että on oikeastaan ihme, ettei kukaan muu ole jo aiemmin ollut näkyvästi samalla asialla.
Nyt noin 5,5 prosenttia ikäluokasta hylkää opinnot 16-vuotiaana peruskoulun päättyessä, eikä mene lukioon eikä ammatillisiin opintoihin. Se tarkoittaa noin 4 000 nuorta vuodessa. Kun tämä kertautuu vuodesta toiseen, tuloksena on jo melkoinen yhteismäärä nuoria, joiden tulevaisuudesta on syytä kantaa huolta.
Kaikki heistä eivät tosin suinkaan jää tyhjän päälle. Moni käy ylimääräisen kymppiluokan, ja saa sieltä virikkeet tai valmiudet jatkaa opintojaan. Jotkut heräävät myöhemmin. Mutta ne, jotka tuossa vaiheessa putoavat kelkasta, tekevät niin liian usein perusteellisesti.
Kun oppivelvollisuuslaki säädettiin 1921, saattoi 16-vuotias jo useinkin elättää itseään. Lukio oli harvinaisuus, ja maatalous ja teollisuus tarjosivat töitä. Nyt tilanne on tyystin toinen. Ennen 18 vuoden täysi-ikäisyyttä on hyvin vaikea löytää muita kuin pätkätöitä, eikä niitäkään hevin saa. Ei ainakaan ilman valmiuksia, joita tulee juuri opintojen kautta.
Nyky-yhteiskunnalla on tarjota peruskoulun päättävälle 16-vuotiaalle oikeastaan vain yksi todella toimiva vaihtoehto: opintojen jatkaminen, tavalla tai toisella. Ne työtehtävät, joihin noin nuori voisi muuten päästä kiinni, ovat käytännössä olemattomat - ja jos niitä on, niihin pääsy vaatii usein suurta oma-aloitteisuutta. Vain harvalta koulut tuossa iässä lopettavalta sellaista löytyy.
Lähes kaikki 16-18-vuotiaat nuoret ovat yhä muiden huollettavina. Tuolloin luontevin paikka on olla koulutuksessa. Tyhjän päälle jääminen johtaa helposti syrjäytymiskierteen alkuun. On aivan mahdollista, ettei pakollisen oppivelvollisuusiän korotus lopulta ole toimivin tai tehokkain keino - mutta jokin yleinen huolenpito- tai koulutusjärjestely on tarpeen, jotta joka vuosi tuhansia nuoria ei jäisi tyhjän päälle yläasteen jälkeen.
Opintojen pakollinen jatkaminen ilman motivaatiota ei sekään ole helppo vaihtoehto sen paremmin nuorelle kuin heidän kanssaan toimivillekaan. Oppivelvollisuusiän yleisen noston sijaan jokin tehokkaasti räätälöity keino saattaisi toimia rajatussa kohderyhmässä jopa paremmin. Siitä on aiheellista käydä jatkokeskustelua. Haataisen yleinen näkemys siitä, että yhteiskunnalla ei ole varaa jättää näitä nuoria oman onnensa nojaan, on joka tapauksessa perusteltu.
Viime viikon lopulla Haatainen sai toisen tavoitteensa eteenpäin, kun hallituksen sivistyspoliittinen ministeriryhmä pääsi sopuun yliopistojen opiskeluajan keston rajauksesta. Pääsääntöisesti viiden vuoden tutkinnon suorittamiseen aiotaan antaa aikaa seitsemän vuotta. Lisäksi pykälissä on hyvin paljon joustomahdollisuuksia yksilöllisten elämäntilanteiden mukaan.
Mikään ankara opinto-oikeuden leikkuri tuo rajaus ei ole. Opintoja voi yhä suorittaa nopeasti tai melko pitkän kaavan mukaan. Opiskelijoilta pitää voida edellyttää tiettyä sitoutumista ja suunnitelmallisuutta niin kauan kuin opiskelu tapahtuu yhteiskunnan kustannuksella. Myös yliopistojen on saatava opetus ja ohjaus toimimaan ilman tyhjäkäyntejä. Uudistus on kohtuullinen kompromissi akateemisen vapauden ja opiskeluaikojen tehostamistarpeen välillä.