Kevättulvien kausi on Pohjois-Suomessa vielä kesken, mutta ainakin toistaiseksi suurilta aineellisilta vahingoilta on vältytty. Tämä kevät on kuitenkin jo osoittanut, että tulvia on vaikea ennakoida tarkasti.
Vielä joitakin viikkoja sitten oletettiin, että jokien tavallista ohuempien jääkerrosten ansiosta tulvilta voitaisiin välttyä jokseenkin kokonaan. Lumien joutuisa sulaminen nosti kuitenkin virtaamia nopeasti.
Kiiminkijoelta pohjoiseen mentäessä kriittiset ajat ovat vasta edessä. Huolestuttava on se arvio, että Kittilässä on jälleen suurtulvan mahdollisuus. Sellainen nähtiin kunnassa viimeksi seitsemän vuotta sitten, kun Ounasjoki nousi yli äyräidensä. Tuon jälkeen jokivarren kriittisimmille paikoille on rakennettu tulvavalleja.
Kuntien päättäjiä ja muitakin viranomaisia viime päivät muistuttavat taas siitä, että tulvan mahdollisuus on aina olemassa etenkin virtaavien vesistöjen ääressä. Tämä pitää ottaa huomioon aluesuunnittelussa, uusien alueiden maarakentamisessa ja kunnallistekniikkaa luotaessa. Erityistä tarkkuutta pitää noudattaa, kun myönnetään rakentamislupia vesien läheisyyteen.
Tämän kevään tähänastiset kokemukset viittaavat siihen, että viime vuosina on jotain opittukin. Ainakaan toistaiseksi viestimissä ei ole julkaistu takavuosilta tuttuja kuvia, joissa perheen isä tai äiti kahlaavat saappaineen olohuoneessa, jossa vesi velloo ympäriinsä. Tulvasuojauksia on kohennettu muuallakin kuin Kittilässä, kulkuteitä on korotettu ja rakentamisessa otetaan jo huomioon tulvien aiheuttamat riskit.
Tulvat ovat osa pohjoista vuodenkiertoa ja vesien vyöry on myös näyttävä luonnonilmiö. Pitää toivoa, ettei se elämys käänny tänä keväänä kovin monien tuskaksi.