Täpötäysiä busseja tulee ja menee Upungon bussiasemalla. Ihmiset tunkevat katoille ja lavoille, jotta ei tarvitsisi odottaa seuraavaa bussia, joka olisi ehkä yhtä täysi.
Tansanian vilkkaimmalla bussiasemalla kulkee silti kaksi hymyilevää ihmistä. Peter J. Masika ja Monica Lukindo jakavat tietoa hiv:stä ja aidsista. He tekevät sitä työkseen.
Urakkaa riittää, sillä aseman kautta kulkee joka päivä 2 500 hiv-positiivista tansanialaista.
Silti useimmat vain hymähtelevät. "Aluksi minua ei haluttu kätelläkään", Masika kertoo.
Asenteet istuvat syvässä. Valistus aloitetaan jo esikoulussa, mutta hiv jatkaa vielä leviämistään. Ehkä suurin syy on siinä, että opettajat eivät elä kuten opettavat.
Tällä hetkellä opettajia arvioidaan kuolevan aidsiin enemmän kuin heitä valmistuu. Peter J. Masika rypistää kulmiaan huolestuneesti. Hän miettii, miksi tauti leviää koulutuksesta huolimatta.
"Yksi opiskelija oli lukenut, että hiv:tä vastaan on rokote. Hän otti rokotteen ja uskoi siihen, kunnes sai tartunnan", Masika kertoo.
Neitsyen uskotaan parantavan hiv:stä
Vaarallisempiakin uskomuksia on. Varsinkin maaseudulla elää käsitys, että hiv:stä voi parantua makaamalla neitsyen kanssa. Tästä seuraa paitsi tyttöjen raiskauksia myös paljon uusia tartuntoja.
Masika on miettinyt kuumeisesti tapoja, joilla opiskelijat saada käyttämään kondomia. Aivan liian kallista se ei olisi, sillä yksi kondomi maksaa noin 10 tai 20 senttiä. Ihmisten kuukausitulot ovat vajaat 100 euroa.
Tiedon puutetta on sekin, että kondomeita huuhdellaan ja käytetään uudelleen.
"Ennen hallitus jakoi ilmaisia kondomeja USA:n rahoituksella, mutta Bushin aikana tuki on loppunut", Masika valittelee.
Valistuksesta huolimatta opettajatkin saattavat uskoa, että ihmisestä näkee, onko hänellä hi-virus. Kerran Masika ottikin yliopistoluennolleen mukaan tartunnan saaneita kauniita tyttöjä, jotka juttelivat miesopiskelijoiden kanssa ja sopivat jopa treffejä.
Myöhemmin kun opiskelijoille kerrottiin heidän yrittävän iskeä hi-positiivisia naisia, he kauhistuivat. Tartuntaa ei voinutkaan nähdä silmistä.
"Ei ole muuta
tekemistä"
Maaseudulla aids on vaiettu ongelma. Pienessä Mtwaran kaupungissa, Etelä-Tansaniassa asuu Esaya-niminen mies, joka suostuu pohtimaan aids-ongelmaa.
Asia hymyilyttää häntä hieman. "Kuvittele, ilta tulee aikaisin. Täällä ei ole sähköä. Kun pimeä laskeutuu, ainoa hauska, mitä voi tehdä, on seksi", Esaya sanoo.
Television katselun sijaan soitetaan rumpuja, tanssitaan ja juodaan ehkä alkoholia. Sen jälkeen yön hämärässä leviää aids.
Kylilläkin opettajat ovat taudin tulilinjalla. "Kun opettajat tulevat kyliin, illalla heitä viihdyttämään annetaan parhaat naiset", Esaya sanoo. Ilmeisesti nämä naisrukat ovat joutuneet viihdyttäneet muitakin miehiä.
"Samoin käy kyliin tuleville rikkaille liikemiehille", Esaya sanoo
"On parempi,
kun ei tiedä"
Vuoristoalueilla, Pohjois-Tansaniassa tauti leviää hieman toisin. Perheiden isät tekevät paljon töitä muualla, ja kotiin palatessaan heillä on tappavia tuliaisia.
Maaseudulla ihmiset eivät kuitenkaan pidä, kun aidsista kysytään. Mtwarassa tulkki Lameck D. Kinyunyu kavahtaa aihetta ja sanoo, ettei hiv ole iso ongelma. "Kukaan ei ole vielä tullut testeihin", hän sanoo.
Se ei ole toisaalta ihme. Tartunta johtaa hyljeksintään, joten ihmiset eivät halua itsekään tietää taudista. Dar es Salaamin suuressa kaupungissakin arvioidaan, että vain 10 prosenttia tartunnan saaneista on tiedossa.
Mtwarassa testejä pelätään vielä enemmän. Pian Kinyunyu lisääkin, että ihmiset pelkäävät. "Heistä on parempi, etteivät he tiedä."
Niinpä sukupuolielämä jatkuu vapaana, kokemushakuisena.
Suomi tukee
valistusta hieman
Tansaniassa hiv ja aids ovat pienempi ongelma kuin useissa muissa Afrikan maissa, vaikka tartunnan saaneita on jopa 15 prosenttia väestöstä, mikä merkitsee noin kahta miljoonaa ihmistä.
Kouluissa ja työpaikoilla aids koskettaa jokaista. Pelkästään jatkuva hautajaisissa käynti on taloudellinen tappio. Sanotaan jo, että yksi sukupolvi puuttuu välistä taudin takia. Isovanhemmat pitävät huolta puuttuvan sukupolven lapsista, aids-orvoista.
Työ jatkuu. Vaikka Suomen kehitysyhteistyö ei Tansaniassa keskity terveydenhuoltoon, aids-valistus on osa muita hankkeita.
"Suomi työskentelee YK:n kautta aidsia vastaan", ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki huomauttaa.
Lisäksi Suomen suurlähetystö tukee paikallisia järjestöjä, muun muassa Peter J. Masikan TAYOTA-järjestöä ja Tacaids-järjestöä.
Varsinkin suomalaisten perustama nuorisokeskus Amana Youth Centre tekee työtä, joka tukee myös kamppailua hiv:tä vastaan. "Nuoret ovat eniten vaarassa sairastua aidsiin. Keskuksessa nuorille jaetaan tietoa ja koulutusta", kertoo Abel Orgenes.
Tansanian kaduilla ja kylillä hiv uhkaa silti pysyä peikkona, jota silmä ei näe mutta jonka voi aistia ihmisten ahdistuksena.
Tansanialaiset eivät puhu sairaudestaan. Siksi on olemassa muutamia niin sanottuja toivon lähettiläitä, jotka ovat julkisuudessa antaneet taudille kasvot. Yksi heistä on Tacaids-järjestön Julius Kahaya, nytkin matkoilla jossakin.