Tabitha Nyawut Abraham on etelä-Sudanin vaikeapääsyisillä syrjäkolkilla sijaitsevassa Aluakluakissa melkoinen ihme. Tyttö on saanut jatkaa koulussa aina kahdeksannelle asti.
Luokkansa ainoalla tytöllä itsellään ei ole vaikeuksia löytää selitystä.
"Isäni sanoo, että minusta saa silloin naitettaessa paremman hinnan", hän sanoo kuin itsestäänselvyytenä.
Olkikattoisista karuista majoista koostuvan Aganyn koulun toimintaedellytykset ovat kehnot. Yli 20 vuotta jatkunut sisällissota on tuhonnut seudun ja romahduttanut sen elinolot Afrikankin mittapuissa äärimmäiseen niukkuuteen ja puutteeseen. Huolimatta hallituksen ja etelä-Sudanin vapautusarmeijan SPLA:n aselevosta heimokahakat jatkuvat yhä alueella kostoiskuineen ja kylien polttamisineen.
Kouluissa vähän tyttöjä
Silti koulua käydään sitkeästi päivästä toiseen. Mutta maalattialla tai puuraheilla istuvien oppilaiden joukossa näkyy vain muutama tyttö. Mitä ylemmälle luokalle mennään, sitä harvinaisemmiksi he käyvät. Seitsemänneltä luokalla heitä ei löydy ainuttakaan, kahdeksannella on Tabitha.
"Täällä useimmat vanhemmat uskovat yhä lujasti, että koulunkäynti tekee tytöstä huonotapaisen. Minulle sanotaan usein, että jos päästämme tyttäremme kouluun, hänestä tulee huora", kertoo koulun johtaja Cholmer Pial.
Pialin esittelemät luvut vahvistavat sen mitä silmä kertoo. Koulun 315 oppilaasta tyttöjä on 27. He ovat pääasiassa kolmella alimmalla luokalla.
"Kun heidän kuukautisensa alkavat, koulunkäynti päättyy lähes poikkeuksetta. He ovat vanhempiensa ainoa tulonlähde, ja heidän on mentävä naimisiin perheen edun vuoksi", Pial sanoo. YK:n lastenjärjestö Unicef toteaa saman hiukan eri sanoin:
"Etelä-Sudanissa syntyvällä tytöllä on suuremmat mahdollisuudet kuolla raskauteen tai synnytykseen kuin käydä peruskoulu loppuun".
Näissä oloissa hyvin pitkälle päässyt Tabitha haaveilee salaa koulunkäyntinsä jatkamisesta ja lääkärin ammatista. Mutta heti kun muita kuulijoita kerääntyy paikalle kuuntelemaan keskustelua, hymy katoaa ja tulevaisuudentoiveet muuttuvat virallisen kaavan mukaiseksi:
"Haluan hyvän aviomiehen ja paljon lapsia", tyttö sanoo ilmeettömästi.
Naiset ovat kaupan
Naiset ovat aina olleet kauppatavaraa miesten moniavioisuutta suosivassa etelä-Sudanissa. Suurimman väestöryhmän dinkojen perinnetavan mukaan vaimo siirtyy miehen kuollessa hänen veljelleen. Tavan tarkoitus on varmistaa, että omaisuus pysyy miehen suvun määräysvallassa sekä suojata lesken ja hänen lastensa elanto.
Jälkimmäinen tavoite ei käytännössä toteudu. Siitä pitää osaltaan huolen pitkä sisällissota, joka on heikentänyt naisten asemaa entisestään. Vuoden 1983 jälkeen sodassa on kuollut yli kaksi miljoonaa ihmistä. Puoli miljoonaa etelän asukasta on paennut naapurimaihin, kotimaan sisällä heitä on evakossa on neljä miljoonaa.
Monet sukulaistensa vaimoja huollettavikseen saaneet miehet ovat saaneet surmansa tai ovat teillä tietymättömillä - sotarintamalla, pakosalla tai muuten vain liian kaukana. Surkeiden ja eri rintamalinjojen katkomien liikenneyhteyksien etelä-Sudanissa jo 30 kilometrin etäisyys merkitsee päivän matkaa, parisataa kilometriä käytännössä kuin toisella mantereella asumista.
Ngopin kylässä asuva Rebecca Lou naitettiin lapsena. Miehensä kuoltua hän siirtyi tämän veljelle. Nyt veli käy silloin tällöin katsomassa kakkos- tai kolmosvaimoaan kotiseudultaan, muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevasta Panekarista.
Käytännössä Lou on kolmen lapsen yksinhuoltaja."Mitään tukea häneltä ei heru. Ei tule rahaa eikä tavaroita tai edes apua töissä. Hoidan lapset aivan yksin, sanoo pienen peltotilkun ja viiden kanan varassa elävä Lou.
Sudanin hallituksen ja SPLA:n on määrä allekirjoittaa rauhansopimus vielä tänä kesänä. Sen uskotaan käynnistävän evakkojen ja naapurimaihin paenneiden paluun kotiseuduilleen.
Rauha voi tuoda tuhon
Rauha voi kuitenkin tuoda etelä-Sudaniin uuden tappajan, varoittaa kolumbialaislääkäri Natalia Aguirre.
Hän pitää yllä Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n sairaalaa Yirolin pikkukaupungissa, joka on tärkeimpiä SPLA:n hallitsemia tukikohtia etelä-Sudanissa.
Uhka on aids, josta etelä-Sudan on toistaiseksi säästynyt naapureitaan paremmin.
Leviämistä ovat estäneet äärettömän kehnot tieyhteydet, joiden takia valtaosa asuinyhteisöistä on elänyt vuosikausia eristyneinä ja vailla kosketusta toisiinsa.
Kolumbialaislääkäri Natalia Aguirren mukaan naapurimaissa olevien sudanilaispakolaisten tartuntaluvut ovat kuitenkin hälyyttävän korkeat.
"Kun heidän paluunsa Ugandasta ja Keniasta alkaa, taudin nopeaa leviämistä on vaikea välttää. Yhteiskunta, jossa moniavioisuus on maan tapa ja jossa kondomeja ei tunneta tai suosita, on aidsin leviämiselle vaarallisen altis. Ja vaimon naittaminen kuolleen aviomiehen veljelle on tehokas tapa levittää tautia edelleen", Aguirre sanoo.
Etelä-Sudanissa ei ole hänen mielestään edellytyksiä vastata uhkaan.
"Hoitoa ja hoitopaikkoja on muutenkin niukalti.
Sairaskuolleisuus on hyvin korkea sellaistenkin tautien osalta, jotka jossain muualla olisi helppo hoitaa".
Asenteiden muututtava
Aidsin torjuntaan tarvitaan asenteiden muuttumista ja koulutusta. Tästä ovat yhtä mieltä niin pakolaisnainen, SPLA:n paikallishallinnon naisyhdistyksen johtaja kuin kansainvälisen avustusjärjestön edustajakin.
"Etelä-Sudanissa on aina investoitu karjaan ja vaimoihin, eikä kiinteistöihin tai yritystoimintaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että opetushankkeet nousevat etusijalle kun itsehallintoa kehitetään", toteaa Sudanin kirkkojen ekumeenisen avustusjärjestön CEAS:in johtaja Steven Hind.
CEAS:illa on jo etelä-Sudanissa perusopetushankkeita. Niitä tukee Suomen Kirkon Ulkomaanapu, jonka avulla CEAS valmistelee nyt myös paluumuutto-ohjelmia.
"Naiset elävät tietämättöminä syrjäkylillä ja kuolevat synnytyksiin, koska aniharva on saanut edes peruskoulutusta. Myös orpojen suuri määrä tuo jatkossa valtavasti ongelmia", tiivistävät Yirolissa naisyhdistystä johtavat Rebecca Aluel Makuei ja Monica Awok.