Tänään vietetään kansainvälistä aids-päivää. Karut tilastoluvut kaivetaan jälleen esiin: maailmassa on noin 40 miljoonaa hiv-tartunnan saanutta ihmistä, ja tänäkin vuonna heitä tuli viitisen miljoonaa lisää. Noin kolme miljoonaa ihmistä on tänä vuonna kuollut aidsiin. Tauti ei katso sukupuolta tai ikää. Eteläisessä Afrikassa on valtioita, joissa aikuisväestöstä yli kolmannes on saanut hiv-tartunnan. Tuolla alueella enemmistö sairastuneista on naisia. Itä-Aasiassa ja itäisessä Euroopassa tartunnan saaneiden naisten lukumäärä on kahden vuoden aikana kasvanut noin 50 prosentilla.
Suomessa tai yleensä länsimaissa aids ei enää pitkään aikaan ole ollut isokaan huolenaihe, vaikka sairastuneiden luvut ovat nousussa ja vaikka esimerkiksi lähialueella Viron tai Pietarin tiedot alkavat olla todella hälyttäviä. Yksi syy on, että rikkaissa maissa aids ei ole enää yhtä pelottava kuin ennen. Meillä on varaa maksaa hoidosta. Lääkehoito ei poista hiv-tartuntaa, mutta se ehkäisee oireiden kehittymistä ja voi näin pitkittää elämää vuosikausia.
Köyhemmissä oloissa tauti niittää koko ajan todella hirvittävää satoa. Siellä tehokas lääkehoito on vain harvojen etuoikeus. Aidsin vastainen rokote olisi valtava helpotus, mutta sellainen ei vieläkään ole näköpiirissä. Sen aikaansaaminen näyttää olevan yhtä vaikeaa kuin saada miehet muuttamaan käyttäytymistään.
Tämän kirjoittajalla oli kaksi viikkoa sitten tilaisuus tutustua Botswanassa laboratorioon, jossa amerikkalaisen Harvardin yliopiston ja paikallisten tutkijoiden yhteistyönä yritetään kehitellä aids-rokotetta. Meneillään oli kenttäkokeiden ensimmäinen vaihe, jossa reilu tusina ihmistä on saanut koerokotteen.
Jos he näyttävät ylipäätään sietävän tätä rokotetta, edessä on toinen koevaihe muutamalla tuhannella ihmisellä. Jos se tulos lupaa jotakin, seuraa vielä yli kymmenentuhannen ihmisen uusi kenttäkoe, vaihe kolme. Aikaa tähän kaikkeen menisi noin kymmenen vuotta.
Maailmalla on menossa parhaillaan useita ykkösvaiheita eri rokotteilla. Kakkosvaiheessa asti on joitakin testejä, mutta kolmanteen asti niistä ei pääse juuri mikään. Tiettävästi tällä hetkellä meneillään on vain yksi koe Thaimaassa.
Rokotteen kehittäminen on äärimmäisen vaikeaa. Virus iskee juuri niihin soluihin, joiden pitäisi suojella ihmistä. Se myös muuttuu jatkuvasti. Eri puolilla maailmaa kannat ovat erilaisia, eikä kukaan tunnu oikein tietävän, millä tavoin ja mihin toimivan rokotteen pitäisi lopulta vaikuttaa.
Tämä on yksi puoli vaikeuksista. Toista puolta kuvailee Harvardin Botswanan-laboratorion johtaja Ibou Thior näin: lääketehtaat eivät sijoita riittävästi rahaa rokotetutkimuksiin, koska rokote ei toisi riittävästi rahaa. Lääkkeillä ansaitsee enemmän. Niitä on jokaisen hoidettavan potilaan popsittava joka päivä koko loppuelämänsä ajan.
Rokote olisi ainoa todellinen toimiva tapa saada painajaismaisesti levinnyt aids aisoihin. Sen kehittelyn luulisi olevan kaikkialla etusijalla, mutta todellisuus on toinen.
Alan tutkijan selvä käsitys on, että aids-rokotteeseen ei satsata läheskään tarpeeksi voimavaroja. Se ei kiinnosta lääketehtaita, sillä markkinat olisivat kehitysmaissa, joista ei paljon tuloja ole luvassa. Lisäksi jos rokote ei toimi kuten pitäisi, edessä voivat olla kalliit korvaukset, ja kaikki lupa-asiat ovat mutkikkaita. Yksinkertaisesti tämä ei ole lupaava bisnes. Sama syy on hidastanut malariatutkimuksia.
Entä sitten hallitukset? Vaikka asia ei länsimaita kiinnostaisikaan, luulisi Etelä-Afrikan, Brasilian, Intian tai Kiinan tapaisista maista löytyvän resursseja tarvittaessa aivan riittämiin.
"Rokotteen kehittely on pitkän tähtäimen asia. Hallitukset eivät ole kiinnostuneita satsaamaan paljon varoja pitkäksi aikaa. Ne ovat hyvin vähän mukana tällaisessa", Ibou Thior sanoo.
Tässä siis ollaan. Aids-rokotetta kehitetään, ja Harvardin kaltaiset huippuluokan tutkimuslaitokset ja moni muukin tekee siinä parhaansa. Mutta tämä tutkimus on jotenkin sivuraiteella, sillä muualla aidsilla tehdään rahaa paremmin ja nopeammin.
Juuri Botswana on isoille amerikkalaisille lääketehtaille eräänlainen Afrikan-laboratorio siitä, millä tavoin laajamittainen lääkitys toimii noissa oloissa. Hiv-tartunnan saaneille lääkitys on erinomainen asia, sillä se parantaa elämänlaatua huimasti. Mutta tässäkin käydään kamppailua rahasta: merkkilääkkeet vastaan vaihtoehtoiset, geneeriset lääkkeet.
Merkkilääkkeet maksavat paljon. Esimerkiksi Brasiliassa on kehitelty vaihtoehtoinen lääke, joka on pudottanut hoidon kustannukset noin neljännekseen. Tämä ja muut vastaavat tapaukset ovat poikineet monimutkaisia kauppa-, patentti- ja muita vastaavia riitoja, joissa kaikissa on perimmältään kyse samasta asiasta. Isot lääkefirmat haluavat pitää syntyneet valtavat markkinat itsellään, kun taas kehitysmaat haluavat päästä jakamaan lääkkeitä, joihin niidenkin kansalaisilla olisi jotenkin varaa. Tämän kilpailun myötä tosin myös merkkilääkkeiden hinnat ovat usein laskeneet.
Aids on valtava vitsaus, mutta jos sitä toden teolla tahdottaisiin vähentää, satsattaisiin valistuksen ohella rokotetutkimuksiin ja halpoihin lääkkeisiin paljon nykyistä enemmän. Se, että niin ei tehdä, on sekin valinta: näin tauti tuottaa parhaiten.