Meillä on tähän asti tehokkaasti markkinoitu sellaista käsitystä, että kaikki tarvitsivat lomallaan ja vapaa-ajallaan uusia ja erilaisia tuotteistettuja elämyksiä. Ilman niitä loma ei ole loman arvoista. Ihmisten elämysten tarvetta on markkinoitu niin tehokkaasti, että muunlaisia mielipiteitä esittäviä pidetään vähintäänkin vanhanaikaisina. Ihmisten elämysten tarpeen tyydyttämiseksi tehdään matkailussa lähes mitä vain, joskus jopa hyvin keinotekoisiakin asioita ja tuotteita. Äärimmilleen vietynä sellaista edustaa jo nimensäkin perusteella elämysteollisuuden osaamiskeskus.
Ainoastaan elämystuotteiden ja elämysmatkailun nimeen vannovien olisi nyt syytä ottaa edes piirun verran taaksepäin. Mielenkiintoinen näkökulma elämystuotteiden ja- elämysmatkailun maailmaan saatiin Lapin yliopistossa hiljattain julkistetussa Monika Lüthjen väitöstutkimuksessa. Siinä tarkasteltiin maaseutumatkailua ja päädyttiin siihen, että kaikki eivät suinkaan tarvitse paketoituja elämystuotteita, vaan haluavat luoda elämyksensä itse. Joitakin liiallinen elämystuotteiden tarjonta jopa ahdistaa. Maaseutumatkailu kokemusten, mielikuvien ja markkinoinnin kohteena -väitöstutkimuksessa ei paljastunut, millainen osuus maaseutumatkailijoista haluaa kulkea omia polkujaan. Siksi olisikin syytä selvittää, kuinka paljon lomailijoissa yleensäkin on oman tiensä kulkijoita ja mitä heille on esimerkiksi Lapissa tarjottavana.
Kiireinen elämänmeno, jatkuvasti kiristyvä kilpailu työelämässä ja uudet vaatimukset ovat tätä päivää. Tämä voisi johtaa siihen, että ihmiset vapaa-ajallaan ja lomallaan etsisivät vastapainoksi rauhoittumista ja aivan toisenlaisia asioita, kuin mitä arjessaan kohtaavat. Kehitys näyttää kuitenkin menevän päinvastaiseen suuntaan. Vapaa-ajallakin eletään ahneesti, haetaan uusia elämyksiä ja kokemuksia hinnalla millä hyvänsä. Mainokset luovat mielikuvaa, että modernin ihmisen täytyy mennä ja tulla siitäkin huolimatta, olipa rauhoittumisen ja levon tarve miten syvä tahansa.
Ohjelmoitu arki vaihtuu monella perheellä tiukasti ohjelmoituun lomaan matkailukeskuksessa, vaikka edes joskus saattaisi tehdä koko perheelle hyvää viettää aikaa yhdessä kotonaan vailla ulkoapäin tulevia suorituspaineita. Vanhempien ja lasten kesken eletyt ja koetut, hyvinkin arkiset asiat ovat sittenkin niitä, joita vanhat ihmiset muistelevat elämänsä tärkeimpinä ja mieleenpainuvimpana hetkinään lapsuudestaan.
Maatilamatkailu on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana, kun maatilayrittäjät ovat ryhtyneet hakemaan kaupunkilaisten lomasta tukijalkaa monien paineiden alla elävälle elinkeinolleen. Lomanviettäjistä varmaankin enemmistö haluaa, että maatilalla tai sen ympäristössä on suunniteltuja ohjelmapalveluitakin tarjolla.
Joillekin kuitenkin oleilu omasta arjesta poikkeavissa olosuhteissa on jo elämystä ja luksusta. Maaseudulla asuvan on vaikeaa ymmärtää, että jo pelkästään hänen arkinen ympäristönsä saattaa viehättää kaupunkilaista sinällään ilman mitään keinotekoisia lisukkeita. Kaupungin katuja mittelevälle esimerkiksi kävely joen jäällä kuutamossa ja pakkaslumen narina kengän alla saattavat olla asioita, joita ei unohda koskaan. Savusaunan kiukaan kihinä, kesäaamuinen lintujen liverrys tai käen kukunta liittyvät mielikuviin maaseudusta, mutta monet kaupunkilaiset eivät ole kokeneet niitä koskaan.
Aidoimmillaanhan elämykset ovatkin arkisia asioita ja niin pieniä ja yksinkertaisia, etteivät niiden keskellä elävät edes niitä elämyksiksi huomaa. Ne on kaivettava rohkeasti esille, sillä rauhattomassa ja melskeisessä maailmassa niillä tulee olemaan kysyntää enemmän kuin me tällä hetkellä arvaammekaan.