Toisen kuunteleminen on tärkeää. Ehkä jopa tärkeintä kaikesta. Tuula Meisaari ja Jorma Koho ovat siitä yhtä mieltä.
He voisivat tarkoittaa elämää itseään. Nyt puheena on kuitenkin Kultalampi, jonka rannalla he ovat juuri viettäneet kesän. Tietysti vain kuvaannollisesti.
Yhdysvaltalaisen Ernest Thompsonin kirjoittama Kultalampi on pyörinyt Oulun kaupunginteatterissa kohta vuoden päivät, ja se jatkaa ohjelmistossa myös ensi kevään. Yleisömenestykseksi noussut näytelmä käsittelee vanhuutta ja sen kohtaamista tuomalla pitkälle eläkeikään ehtineen pariskunnan, Normanin ja Ethelin, kesäpaikkaansa Kultalammen rannalle.
Kuuntelemisen tärkeys on puheena, koska Ethelin ja Normanin kesää katsomosta seuranneet Oulun seudun LVI-teknisen yhdistyksen eläkeläiset ovat juuri kiitelleet esityksen rauhallista tempoa.
Viipyilevä rytmi, joka jättää tilaa ajatuksille. Kuin vanhuus itse.
"Minä sanon kyllä suoraan, että se pelottaa. Se on harppaus johonkin muuhun, josta ei osaa aavistaa, mitä se on", sanoo Tuula Meisaari. Hän puhuu eläkkeelle jäämisestä. Tai oikeastaan työnteon lopettamisesta; eläkkeelle hän on jäänyt jo viime kesänä.
Monelle se ei sitten kuitenkaan ole ollut suuri kuilu, jonka toisella puolella kaikki on erilaista.
"Minä olen ollut kymmenen vuotta eläkkeellä, mutta en koskaan ole tehnyt töitä niin paljon kuin nyt", Koho tuumaa.
Lue lisää tiistain Kalevasta!